”Elämäntavan vankilasta vapautuminen kohti elämäniloa” – Blogisarja osa 5. – Muutosvalmennus Harmonia

”Elämäntavan vankilasta vapautuminen kohti elämäniloa” – Blogisarja osa 5.

”Muutos – rohkeutta riisua naamiot ja suojamuurit”

Muistatteko vielä 54-vuotiaan perushoitaja Liisan blogisarjan ensimmäisestä osasta? Tänään käymme kurkistamassa hänen elämäänsä, jossa muutoksen tuulet puhaltavat häntä kohti uudenlaista suuntaa. Joskus elämämme muuttuu vasta jouduttuamme sellaiseen turbulenssiin, josta se ei voi enää palata vanhoille raiteilleen ja joskus tarvitsemme tällaisen radikaalin muutoksen päästäksemme rakentamaan elämäämme terveemmälle pohjalle.

Tämän tarinan kautta luomme näkökulmia siihen, miten synkimmästäkin elämäntilanteesta voi aina päästä auringonvaloon ja elämäniloon. Joskus vasta ikävien asioiden ja vastoinkäymisten kautta elämämme saa uuden käänteen  ja vastoinkäymiset muuttuvat meille voimavaraksi. Ne saattavat ajaa meidät näkemään elämämme rakentuneen vääränlaisten asioiden pohjalle. Vasta koettuaan täydellisen ”romahduksen” ja äärimmäisen katastrofin, joidenkin ihmisten elämä pääsee vasta muuttamaan suuntaa. Joskus elämä saattaa olla rakentunut niin väärien asioiden varaan, että vääränlainen pohja täytyy murtaa ennen kuin ihminen pystyy rakentamaan elämänsä oikealle perustalle.

Muutos on mahdollinen kaikille niille, jotka uskaltavat ja pystyvät kohtaamaan elämänsä todellisuuden sellaisena kuin se on. Muutos edellyttää kykyä tunnistaa oman elämän epäkohdat ja oma rikkinäisyys. Se edellyttää rohkeutta riisua naamiot ja suojamuurit, joiden taakse ihminen rikkinäisyyttään piiloutuu samalla kadottaen aidon yhteyden itseensä ja toisiin ihmisiin. Liisan tarina on esimerkki siitä, miten ihmisen ”ajaessa väärään suuntaan” elämän ”moottoritiellä”, voidaan tarvita läheisen ihmisen interventiota. Joskus ”vänkärin” paikalla istuvan on tartuttava rattiin ja ohjattava oikeaan suuntaan. Tämäkään tarina ei perustu tositapahtumiin, mutta kertoo esimerkkitarinan kautta siitä, miten vaikeiden asioiden kautta voisi seurata elämässä jotakin hyvää.

Liisan tarina

Nyt siis Liisan tarinaan. Liisan elämänasenne on todellinen negatiivisuuden taidonnäyte. Hän on tehnyt negatiivisesta ajattelusta lähes taidetta, koska on vuosien saatossa harjaantunut siinä niin hyväksi. Hän saa aurinkoisimmankin työkaverinsa aurinkoisen päivän muuttumaan ukkoseksi jo muutamassa minuutissa astuttuaan kahvihuoneeseen. Hän näkee toisissa ihmisissä ensimmäisenä negatiiviset puolet ja jos hänen täytyy antaa lähimmäiselleen positiivista palautetta, seuraa pitkä hiljaisuus. Hän ei pysty näkemään muiden ihmisten positiivisia puolia, koska kokee ne niin suurena uhkana omalle itsetunnolleen.

Samoin kuin edellisessä tarinassa esitellyllä Annelilla, hänenkin itsetuntonsa on pohjimmiltaan niin heikoilla kantimilla, että se tarvitsee suojakseen naamion, jonka taakse piiloutua. Liisa elää ”valheiden kuplassa”, jossa on luonut todellisuuden, joka palvelee hänen omia itsekkäitä tarpeitaan. Hän ei ymmärrä, että tämä valheiden kupla erottaa hänet ympäröivästä maailmasta ja estää luomasta aitoa yhteyttä toisiin ihmisiin.

Siinä, missä Anneli piiloutuu heikkoa itsetuntoaan suorittamisen ja arjen supersankarin naamion taakse, Liisan tapa suojata heikkoa itsetuntoaan on heijastaa omat heikkoutensa toisiin ihmisiin. Hän näkee toisissa ihmisissä ne negatiiviset puolet, joita ei uskalla itsessään tunnistaa tai myöntää. Siinä missä Anneli pönkittää itsetuntoaan tuomalla esiin omia suorituksiaan ja siinä sivulauseessa vähättelemällä toisten ihmisten suoriutumista, Liisa kritisoi suoraan ja arvostelee ääneen muita. Mustamaalailee muita ihmisiä puhumalla heistä avoimesti pahaa.

 

”Huolien tien päättyminen”

Liisa näkee ympärillään olevissa ihmisissä kaikkialla jonkun ongelman. Kaupan kassalla kiukuttelevaa lasta komentavan äidin hän näkee perheväkivallan tekijänä siinä, missä toiset näkevät tavallisen kiukuttelevan lapsen uhmakohtauksen ja siihen asiallisesti puuttuvan vanhemman. Liisa katselee ympäröivää maailmaa omista ongelmistaan käsin ja heijastaen omat käsittelemättömät kokemuksensa toisiin ihmisiin. Hän näkee draamaa siellä, missä sitä ei oikeasti ole.

Hänelle ei riitä se, että hän tyytyisi miettimään näitä tulkintojaan omassa mielessään, vaan hän kulkee ympäriinsä levittelemässä juoruja ja omia tulkintojaan sekä oletuksiaan toisista ihmisistä. Näin hän kokee olevansa ”parempi osainen” ja kohottaa omaa itsetuntoaan kävelemällä toisten yli. Häntä ei haittaa se, millaisen sotkun hän jälkeensä jättää toisten ihmisten elämään. Eikä se, miten hän sotkee toisten ihmisten maineen ilkeillä juoruillaan ehkä pysyvästikin ja täysin aiheettomasti. Eikä se, kenen ihmissuhteet hän siinä sivussa pilaa. Pääasia on, että hän saa paistatella huomion keskipisteessä ”tarinankertojana” ja ”heikompien oikeuksien puolestapuhujana”. Mietit varmaan, että onko tällaisia ihmisiä todella olemassa? Kyllä on. Ja heitä on tässä maailmassa valitettavan paljon.

Heidän tyyppisten ihmisten tunnistamisesta tekee vaikeaksi se, että he verhoavat taitavasti omat tarkoitusperänsä hyväntekijän naamion taakse ja ovat ulospäin aluksi hyvinkin herttaisia ja avuliaita ihmisiä. He pukevat toisesta ihmisestä ilkeämielisen juoruilun ”huolensa” suojapukuun, jonka kautta pääsevät mustamaalaamaan tämän ihmisen maineen täysin aiheettomasti. Heidän puheensa saattaa kuulostaa hyvää tarkoittavalta huolehtimiselta, mutta alat ehkä tutustuttuasi häneen ihmetellä sitä, miten tällä ihmisellä on näitä ”huolia” lähes joka toisesta vastaantulevasta puolitutusta. Miten sitten voit elämässäsi suojautua saamasta vahinkoa tällaisissa ihmissuhteissa? Ennemmin tai myöhemmin tällaisen ihmisen lähipiiriin kuuluva alkaa kuulla maailmalta ”huolia” omasta elämästään tämän ihmisen kertomana.

Tärkeää on tunnistaa, milloin on kysymyksessä oikeasti hyväntahtoinen ja auttavainen ihminen ja milloin tällainen ”huolehtijan” naamion taakse verhoutuva tunne-elämältään epätasapainoinen ihminen, joka jättää jälkeensä tuhoa ja pahoinvointia ihmissuhteissa. Ehkä paras ohje tähän on kiinnittää huomiota siihen,  jos toisen ihmisen puheessa jatkuvina teemoina esiintyvät negatiiviset tarinat toisten ihmisten elämästä ja heidän jatkuva mustamaalaamisensa, vaikkakin se esitetään ”huolen” varjolla. Jos ihmisen puheessa painopiste on jatkuvasti toisten ihmisten moittimisessa, kertoo se yleensä hänen oman elämänsä jonkinlaisesta epätasapainosta. Terveen itsetunnon omaavan ihmisen ei tarvitse kävellä toisten ihmisten yli. Hän tietää ja tuntee oman arvonsa joutumatta nostattamaan sitä toisten ihmisten mustamaalaamisella.

Liisan tarinassa hänen ”huolensa” muista ihmisistä tulivat tiensä päätökseen kuljettuaan maailmalla liian monta mutkaa ja palattuaan takaisin sellaisten ihmisten korviin, jotka pistivät pisteen hänen ”huolehtimiselleen”. Joskus ihminen itse ei suostu näkemään omaa rikkinäisyyttään, ennen kuin toiset laittavat hänet peilin eteen näkemään sen todellisen kuvan hänestä itsestään, joka hänen olisi jo aikoja sitten pitänyt uskaltaa nähdä. Vasta sen jälkeen paranemisen ja eheytymisen prosessi rikkinäisyydestä kohti eheämpää elämää voi alkaa. Joskus on mentävä rikki voidakseen tulla oikealla tavalla ehjäksi. Valheellisten rakenteiden murtuessa vapautuu maaperää eheämmän ihmisen kasvulle, jonka juuret tukeutuvat rehellisyyden terveelle maaperälle. Ja itsetunto on juurtunut lempeään itsensä hyväksymiseen sekä hyvien että huonojen puoliensa kanssa.

Elämää vuoden päästä

Liisan elämässä koitti vuosi sitten päivä, jolloin hän joutui vastaamaan kasvotusten niille ihmisille, joiden elämästä hän oli levitellyt perättömiä tarinoitaan ja ”huoliaan”. Hän oli jättänyt elämässään taakseen jo niin monta ihmistä, jotka olivat saaneet tarpeekseen hänen ”huolistaan”, että lopulta hän joutui vastaamaan niistä oikeuden edessä. Liisa ei ollut koskaan ajatellut, että hänen omasta mielestään viaton ”huolehtiminen” ja ihmisten asioista perättömien tarinoiden levittely voisi viedä hänet oikeuden eteen vastaamaan kunnianloukkaus syytteeseen.

Prosessin päättyessä Liisa alkoi ymmärtää oman rikkinäisyytensä ja sen, miten vakavalla tavalla hän tuhoaa ympärillä olevien ihmisten elämää. Hän ymmärtää, ettei voi koskaan luoda luottamukseen perustuvia ihmissuhteita, mikäli ei riisu naamioitaan. Terapian kautta hän uskaltautuu tutustumaan naamioiden takana olevaan Liisaan, joka on sisältä niin rikki ja haavoitettu, ettei pysty luomaan terveellä pohjalla olevia ihmissuhteita ympäröiviin ihmisiin.

Hän on eristänyt ”suojamuureillaan” itsensä koko ympäröivästä maailmasta. Kukaan toinen ihminen ei pääse tutustumaan hänen todelliseen persoonaansa, joka on piilossa tämän ”huolehtija” Liisan takana ja peittyy toisten ihmisten elämästä väriteltyjen tarinoiden taakse. Hän huomaa keskittyneensä koko elämänsä toisten ihmisten elämiin ja niiden mustamaalaamiseen, jolloin hänen oma elämänsä on jäänyt elämättä. Hän ei ole keskittynyt luomaan omia haaveitaan todeksi, vaan on katkeroitunut siitä, mitä hyvää toisilla jo on. Näin hänen energiansa on kulunut koko elämänsä ajan aivan vääriin asioihin hänen oman onnellisuutensa kannalta. Ja samalla hän on tuhonnut ympärillään olevien ihmisten elämää.

Terapian jälkeen Liisa alkoi miettiä myös sitä, miksi työ ei ollut tuntunut hänestä mielekkäältä. Hän osallistui terapian jälkeen Aarrekartta- luo unelmasi todeksi -valmennukseen http://www.muutosvalmennusharmonia.fi/valmennukset/aarrekartta/  ja alkoi etsiä elämälleen uutta suuntaa. Valmennuksen alkaessa hänellä ei ollut harmainta aavistusta siitä, mitä hän elämässään haluaa tehdä. Valmennuksen aikana hän sai menetelmän avulla alitajuntansa tiedostamattomat haaveensa tietoisuuteen ja alkoi ymmärtää, mitä hän todella elämässään haluaa.

Nuoruudessa haaveena olleelle työuralle avautui hänen mielessään uudelleen tie kohti onnellisempaa työelämää ja arvojen mukaista mielekästä elämäntapaa. Hän oli ennen valmennusta unohtanut, mitä hän oli nuoruudessaan todella elämältään halunnut. Valmennuksen jälkeen Liisa aloittaa kurssin, jonka kautta pystyy lähtemään uudelle työuralle.

Hän irtisanoutuu työpaikastaan ja lähtee kohti uusia haasteita. Hän ymmärtää, ettei koskaan ole liian myöhäistä aloittaa uutta elämää. Hän on alkanut nähdä oman aikaisemman elämäntapansa perustuneen siihen, että on keskittynyt toisten ihmisten mustamaalaamisella peittämään omaan elämäänsä tyytymättömyyttä. Hän ymmärtää nyt, että hänen tulee jatkossa keskittyä oman elämän haaveiden todeksi tekemiseen ja sen kautta luoda oma onnellisuutensa keskittymättä muiden ihmisten elämään.

Uuden työuran myötä Liisa aloittaa myös uudenlaisen elämäntavan. Hänen aarrekarttansa kautta löytyi haave kaupunkiasunnosta, johon he puolisonsa kanssa elämänmuutoksen jälkeen muuttivat. Liisa pääsi viettämään kaupunkilaiselämää ja tapaamaan uusia ystäviään kahvilassa. Liisa oli perustanut aikaisemmat ihmissuhteensa väärälle pohjalle ja jouduttuaan terapian myötä ”peilin eteen”, hän alkoi nähdä, miten väärin hän oli kanssaihmisiään kohdellut ja käyttänyt oman itsetuntonsa pönkittämiseen heitä. Uusissa ystävyyssuhteissaan hän opetteli toisia ihmisiä kunnioittavan kanssakäymisen, jossa hän ei enää puhunut toisista pahaa selän takana. Hän alkoi rakentaa terveempää itsetuntoaan terapian myötä ja keskittymällä kehittämään omia vahvuuksiaan. Hän nautti siitä, kuinka nuoruuden kuorolaulu harrastus alkoi taas tuoda elämään uutta sisältöä. Myös parisuhde puolison kanssa sai uusia tuulia. Parisuhdevalmennuksen kautta Liisa löysi uudelleen yhteisen suunnan puolisonsa kanssa.

Liisa oppi uudenlaisen elämänasenteen myös pääsemällä eroon negatiivisuuden kierteestä. Hän osallistui valmennukseen, jossa NLP-pohjaisten harjoitusten ja positiivisen psykologian avulla muutettiin omaa näkökulmaa elämään. Hän alkoi opetella tietoisesti näkemään elämänsä positiivisemmassa valossa ja löytämään elämänsä voimavarat sekä positiiviset puolet. Hän oppi valmennuksen kautta myös kääntämään vastoinkäymiset voimavarakseen.

Tänä päivänä Liisa herää aamuisin täynnä työintoa uudessa työtehtävässään. Hän ei enää marise, kuinka ikävää on aloittaa työpäivä. Hän osaa nykyään keskittyä omiin asioihinsa, eikä enää juoruile toisten asioista. Hän on alkanut ymmärtää omat motiivinsa edellä mainittuun käytökseen ja opetellut terapian myötä uusia keinoja itsetuntonsa parantamiseen terveillä tavoilla.

Liisan elämässä vaadittiin äärimmäinen kriisi ja vakava ”interventio”, ennen kuin hän suostui asettumaan peilin eteen näkemään oman todellisen peilikuvansa. Peilin kautta eli terapiassa hän alkoi nähdä, miten hänen itsetuntonsa oli perustunut väärien asioiden varaan. Hän oppi rakentamaan itsetuntonsa terveemmälle pohjalle ja valheellinen minäkuva murtui todellisuuden edessä.

Liisan tapauksessa oli hänen onnensa, että toiset ihmiset pistivät hänet edesvastuuseen teoistaan oikeudessa. Toiset ihmiset käänsivät hänen elämänsä suuntaa puuttumalla hänen käytökseensä. Sen myötä hän itse otti vastuun omasta käytöksestään ja muutti elämänsä suunnan. Muuten hän olisi ehkä elänyt elämänsä valheen varassa heräten todellisuuteen vasta elämänsä loppumetreillä.

Nyt Liisa sai uuden mahdollisuuden terveempään elämään, vaikka se tapahtuikin raskaiden prosessien kautta. Joidenkin ihmisten elämän muutos vaatii lähes ”maanjäristyksen”, ennen kuin se muuttaa suuntaansa. Joskus tämä ”maanjäristys” on juuri se hyvä asia, joka pelastaa ihmisen tuhlaamasta elämäänsä vääränlaisiin asioihin ja perustamasta sitä valheeseen.

Tänään Liisa on onnellisempi kuin koskaan ja hän on oppinut kääntämään oman elämänsä vastoinkäymiset voimavaraksi. Hän on pyytänyt henkilökohtaisesti anteeksi niiltä ihmisiltä, joiden elämää hän on valheilla pilannut. Hän on tosin surullinen siitä asiasta, ettei voi koskaan korjata vahinkoa, joka hänen puheistaan muille ihmisille on koitunut. Hän yrittää päivä kerrallaan elää asioiden kanssa ja olla parempi ihminen. Hän on tyytyväinen siihen, että tästä eteenpäin hänen elämänpolkunsa kulkee terveemmällä pohjalla.

Tämän tarinan on tarkoitus herättää miettimään, miten tärkeää jokaisen ihmisen on miettiä millaista ”tarinaa” kerromme kanssa ihmisistä. Valitettavan monilla ihmisillä on tapana ”kertoa toisten kuulumisia” ympäriinsä tietämättä asioiden todellista laitaa ja miettimättä millaista vahinkoa he tekevät toisille ja ennemmin tai myöhemmin myös itselleen juorujen kautta. Tämä juoruilemisen ilmiö on valitettavan yleinen ilmiö yhteiskunnassamme ja sen muuttamiseen tarvitaan jokaisen ihmisen oma pysähtyminen ja vaikuttaminen omalta osaltaan.

Seuraavan kerran, kun läheisesi ”kertoo toisen ihmisen kuulumisia” sinulle, voit vaikka ystävällisesti ilmoittaa, ettei ole sinun asiasi eikä hänenkään huolehtia toisten asioista. Jos meistä jokainen toimisi näin, olisimme omalta osaltamme ehkä rakentamassa parempaa ja terveempää maailmaa. Juoruiluun tarvitaan aina vähintään kaksi. Yksi joka juoruaa ja toinen joka kuuntelee. On sinun valintasi, lähdetkö mukaan siihen. Tämän tarinan tarkoitus on myös avata näkökulmaa siihen, miten ikävät asiat voivat joskus johdattaa ihmisen terveemmälle elämänpolulle rikkoen valheellisen elämäntavan pohjan. Antaen tilaa uudelle terveemmälle kasvulle.