”En päivääkään vaihtaisi pois” – Muutosvalmennus Harmonia

”En päivääkään vaihtaisi pois”

Tunnetussa laulussa sanotaan ”En päivääkään vaihtaisi pois”. Tämän laulun sanoihin ja niiden tarkoituksen ymmärtämisen taakse kätkeytyy aarre, jonka löytämällä pääsee kurkistamaan onnellisuuden ovesta sisään. Tämän päivän blogitekstissä raotamme hieman tätä onnellisuuden ovea kurkistaaksemme sisään. Ehkäpä sen kautta askeleen ottaminen ovesta sisään voisi olla helpompaa.

Usein kuulee ihmisten sanovan: ”Mitä pahaa olen tehnyt, kun tällaisia vastoinkäymisiä tulee?”. Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, millaista elämäsi olisi, jos et olisi kohdannut läpi käymiäsi vastoinkäymisiä? Jos elämäsi olisi kulkenut mutkatonta polkua? Olisitko nyt se ihminen, joka tällä hetkellä olet?

Ehkä olisi aika alkaa näkemään vastoinkäymiset elämän lahjana sinulle.

Vastoinkäymiset ”jalostavat” meistä juuri sellaisia kuin olemme. Vastoinkäymiset ovat kuin aaltoja, jotka kuljettavat meitä elämän merellä. Ne ”hiovat” meitä niin kuin aallot rantahietikossa olevia kiviä, joiden kulmat hioutuvat sileämmiksi.

Näin siis tapahtuu, mikäli suostumme aaltojen kuljetettavaksi elämämme merellä – emme taistele vastaan. Annamme aaltojen viedä. Tämä on kuitenkin täysin eri asia kuin periksi antaminen tai luovuttaminen. Oikeanlainen vastoinkäymisten vastaanottaminen ei siis tarkoita heittäytymistä elämän armoille eikä vastuuttomuutta tai uhriksi heittäytymistä. Sitä voisi verrata aaltojen mukana uimiseen – annat aaltojen viedä sinua kohti uusia haasteita ja uit niiden mukana.

Mikäli elämänpolku kulkee ainoastaan suoraa tietä ilman mutkia, emme osaisi arvostaa niitä hyviä asioita, joita olemme saaneet. Vastoinkäymisten myötä opimme arvostamaan elämän tasaisempia polkua – pitämättä niitä itsestään selvyyksinä.

Opimme kiitollisuutta, jota usein on vaikeampi tuntea, mikäli ei ole kohdannut ensin vastoinkäymisiä. Kiitollisuus on onnellisuuden näkökulmasta yksi tärkeimmistä elementeistä. Opimme ehkä itsestämme uusia asioita – löydämme uusia voimavaroja. Kasvamme ihmisinä.

2 tapaa kohdata vastoinkäymiset

”Vastoinkäymiset kasvuksi ja voimavaraksi”

Vastoinkäymisten ovesta sisään kulkeminen muuttuu onnellisuuden ovesta sisään astumiseksi silloin, kun ymmärrämme ottaa vastaan vastoinkäymisen takana olevan tärkeän sanoman.

Annamme tilaa kasvulle, johon vastoinkäymisemme meidät kuljettavat. Suostumme niiden ohjattavaksi – emme kuitenkaan lannistuen.

Lähdemme kulkemaan vastoinkäymisten ovesta uteliaan rohkeasti, päättäväisesti ja otamme haasteena vastaan. Vastoinkäymisen voitettuamme olemme vahvempia, viisaampia ja kokeneempia. Olemme huomanneet selvinneemme elämän karikosta. Olemme ehkä päässeet askeleen lähemmäs onnellisuutta.

Purjehtiessamme elämän karikoitten yli voittaen vastoinkäymiset haasteena, on tärkeää muistaa armollisuus itseämme kohtaan. Vastoinkäymisten kohdatessa on oikeus tuntea surua, vihaa, turhautuneisuutta ja kaikkia tunteiden kirjoa, joka elämään kuuluu.

Erona kuitenkin alla esitettyyn lähestymistapaan on se, ettemme jää ”rypemään” näihin ”muutostunteisiin”, vaan jatkamme määrätietoisesti purjehdusta vastoinkäymistemme merellä. Ymmärrämme tämänkin elämän haasteen merkityksen ja sen voittamisen takana olevan tärkeän tarkoituksen ja päämäärän. Oman onnellisuuden ja henkisen kasvun.

”Muutostunteiden” (negatiivisten tunteiden) väärinkäyttämisen muodoista kirjoitin jo aikaisemmassa blogissani, jossa käsiteltiin mm. edellä mainittua ”rypemistä” http://www.muutosvalmennusharmonia.fi/ajankohtaista/muutostunteet-elaman-energiaboosterina/

 

”Karikoihin juuttuminen” – Katkeroituminen

 

 

”Karikoihin juuttuminen” tarkoittaa vastoinkäymisistä katkeroitumista. Kohdatessaan vastoinkäymisen ihminen ”rypee muutostunteissa” kuten viha tai kateus. Hän ei ota niiden tärkeää sanomaa vastaan, eikä mieti mikä viesti niillä meille on.

Hänen energiansa menee tunteissa rypemiseen, joka puolestaan vie kaiken energian muutokselta ja vastoinkäymisten voittamiselta sekä niiden takana olevien elämän opetusten näkemiseltä. Siis henkiseltä kasvulta.

Vastoinkäymisensä voimavaraksi kääntävä jää vastoinkäymisestä seuraavaan tunnetilaan lyhyeksi aikaa, työstää sen siirtyen eteenpäin. Keskittää sen jälkeen energiansa vastoinkäymisen voittamiseen ja ratkaisuvaihtoehtojen miettimiseen. ”Karikkoon juuttunut” jää tunnetilaansa, eikä pääse siitä eteenpäin.

Hän ”valittaa” ja ”ruikuttaa”, kuinka kurjaa elämä on vastoinkäymisten vuoksi. Hän ilmaisee vihansa ja kateutensa esimerkiksi siitä, kuinka jokin asia on onnistunut toisilla, mutta ei hänellä. Hän purkaa pettymystään puhumalla pahaa niistä, jotka ovat saavuttaneet sen, mitä hän olisi halunnut.

”Karikoihin juuttuneita”, katkeroituneita ihmisiä kohtaamme elämämme aikana varmasti useinkin. Toisen ihmisen ”juuttuminen vastoinkäymisten karikolle” saattaa kaatua hänen kanssaan tekemisissä olevien ihmisten niskaan. Hän ei osaa kohdata omia vastoinkäymisiään katkeroitumatta.

Ihmissuhteissa saatamme tiettyjen ihmisten kanssa kohdata yhä uudelleen samankaltaisen tilanteen. Huomaamme ehkä tietyn ihmisen antavan meille rooleja, jollaisia me emme halua ottaa vastaan. Meitä saatetaan yrittää ”istuttaa” muotteihin, jotka palvelevat toisten ihmisten tarpeita, mutta eivät meidän omaa hyvinvointiamme.

Esimerkiksi omia virheitään ja mokailujaan toisten niskaan kaatava saattaa käyttää toisia ihmisiä hyväkseen näkemällä heidät pahoina ihmisinä, ”syntipukkeina”. Näin hänen ei tarvitse nähdä omia virheitään. Hän on marttyyri, joka syyttää kaikesta muita ihmisiä. Kokee vihaa koko maailmaa kohtaan.

Tällaisen henkilön tunnistaa usein siitä, että hän moittii ja mustamaalaa jatkuvasti toisia ihmisiä. Epäonnistuessaan hän syyttää siitä muita tai jouduttuaan konfliktiin toisten kanssa, hän syyttää siitä toisia. Huolimatta siitä, vaikka itse olisi alun perin aiheuttanut konfliktin omalla käyttäytymisellään ja loukkaamisellaan.

Hän pystyy näin säilyttämään ”sädekehänsä” ja välttyy kohtaamasta omia heikkouksiaan ja virheitään. Vastoinkäymiset eivät opeta tällaista ihmistä, vaan hän välttelee kasvuksi tarkoitettuja karikoita – välttäen samalla oman henkisen kasvunsa. Hän kerää jokaisesta elämän vastoinkäymisestä vain lisää katkeruutta itseensä – jonain päivänä ”kattila kiehuu yli”.

Hänen on mahdotonta myöntää heikkouksia itsessään, koska se on liian pelottava ajatus. On helpompi vältellä karikoita ja syytellä toisia elämän vastoinkäymistä, kuin kohdata ne rohkeasti purjehtimalla niitä päin.

Hänen veneensä juuttuu karikolle, josta hän ei pääse pois. Nähdessään itsensä marttyyrina ja uhrina vastoinkäymisissä, hän ei ota vastuuta karikoista pois pääsemisestä. Hän ei myöskään ota niistä opiksi, joten päätyy yhä uudelleen samoihin karikoihin.

Hän kokee, että toiset ihmiset ovat syyllisiä hänen elämänsä vastoinkäymisiin. Tämän näkemyksen kautta hän luopuu myös vaikutusmahdollisuuksista oman elämänsä muuttamiseen. Asiat vain ”tapahtuvat” hänelle ja hän ei koe itse olevansa aktiivinen vaikuttaja oman elämänsä suuntaan.

Usein tällaisen ihmisen ympärillä ei ole ollut lapsuudessa tarpeeksi ”peilejä”, jotka olisivat heijastaneet hänelle oikeanlaista kuvaa. Aikuisia, jotka olisivat hyväksyneet hänet sekä heikkouksineen, haavoittuvuuksineen että hyvine puolineen. Ei ole ollut tilaa epäonnistua tai tehdä virheitä.

Silloin onnellisuuden polulle on aikuisuudessa pidempi matka, koska joutuu ensin opettelemaan itsensä hyväksymistä heikkouksineen ja haavoittuvuuksineen.

Toki on olemassa paljon myös sellaisia vastoinkäymisiä, joihin ihminen ei itse oikeasti voi vaikuttaa. Silloin niiden vastaan ottaminen katkeruudella kaivaa maata jalkojemme alta onnellisuuden maaperällä. Emme voi valita aina asioita, jotka kohtaamme, mutta voimme valita tavan kohdata ne.

Jos sen sijaan suhtaudumme päättäväisen määrätietoisesti sellaisiin vastoinkäymisiin, joihin emme itse ole voineet vaikuttaa, annamme tilaa niiden seurauksena tulevalle henkiselle kasvulle ja elämän opetuksille.

Suhtaudumme niihin uteliaan rohkeasti, kuin tutkimusmatkailija, joka haluaa nähdä, mitä määränpäässä on. Ottaa matkan innostavana haasteena vastaan, vaikka polulla olisikin kompastuskiviä. Jatkaa siitä huolimatta vaikka sitä ei aina niin helppo olisi kulkea.

Vastoinkäymisten karikoihin juuttunut ja katkeroitunut ihminen voi saada mahdollisuuden käydä vastoinkäymisten ovesta onnellisuuden polulle. Se tapahtuu alkamalla näkemään itsensä oman elämänsä näyttämöllä aktiivisena toimijana. Ihmisenä, jolla on valta ja vastuu vaikuttaa omalta osaltaan elämänsä suuntaan.

 

Kaksi suuntaa vastoinkäymisten ovesta

Vastoinkäymisten ovesta voi siis lähteä kulkemaan kahteen suuntaan. Henkisen kasvun ja vastoinkäymisten voittamisen polulle tai karikoihin juuttumisen polulle. Henkisen kasvun ja vastoinkäymisen voittamisen polulle tarvitaan kuitenkin rohkeutta kohdata oma keskeneräisyytensä ja suostua kasvamaan.

Tarvitaan myös kykyä hyväksyä, ettei vielä tiedä, mikä tarkoitus kuljetulla matkalla on. Nöyryyttä myöntyä elämän edessä hyväksymään, ettemme aina tiedä, mitä hyvää seuraa kohtaamistamme vastoinkäymisistä. Nöyryyttä myöntää, että olemme vielä keskeneräisiä. Tarvitaan myös kärsivällisyyttä odottaa, että vastaus valkenee meille jonain päivänä.

Monesti vastoinkäymisten ovesta lähdetään kulkemaan aluksi helpommalta tuntuvaa ”karikoihin juuttumisen” polkua, jossa vastoinkäymisten kohdatessa omaa vastuuta niistä ei haluta kohdata. Voi tuntua turvallisemmalta olla ottamatta vastuuta ja olla lähtemättä tarkastelemaan, mitä itse voimme tehdä selvitäksemme vastoinkäymisestä. Joskus voi tuntua helpommalta keskittyä valittamaan, miten epäreilua elämä on ja katkeroitua siihen. Se tie ei kuitenkaan johda onnellisuuden päämäärään.

Uskaltaessamme vastoinkäymisten kautta ottaa vastaan elämän meille antamia opetuksia ja kasvunpaikkoja, alamme nähdä elämässä oikeasti tärkeiden asioiden arvon. Oman henkisen kasvumme, elämämme muutostarpeet ja uuden muutoksensuunnan mahdollisuutena.

Joskus vastoinkäymiset riuhtaisevat meidät irti tutusta ja turvallisesta elämästämme, jonka suunnan huomaamme olleen väärä vasta tarkastellessamme elämää taaksepäin vastoinkäymisten jälkeen. Huomaamme ehkä, että vastoinkäyminen olikin oikeastaan parasta, mitä siinä hetkessä olisi voinut tapahtua.

Vastoinkäymiset usein pakottavat meitä vaihtamaan ”kurssia” elämänmerellä toiseen suuntaan. Usein siinä suunnassa on jotain meille äärettömän arvokasta, joka selviää meille vasta saavuttuamme päämäärään.

Vastoinkäymisten merellä ei ole tyyniä tuulia, mutta juuri silloin on tärkeää muistaa matkan tarkoitus ja sen päässä odottava arvokas päämäärä. Jokainen vastoinkäyminen on mahdollisuus uudistaa ja uudistua! Vastoinkäymisen takana odottaa meitä jotakin ainutlaatuista ja tärkeää, joka selviää meille määränpäässä.

Hyvää Juhannusta näiden alla olevien Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemien laulun sanojen myötä! Muistakaamme tuntea kiitollisuutta elämämme jokaisesta päivästä – myös niistä myrskyisistä!

 

”En päivääkään vaihtaisi pois

Ei olla tään kauniinpaa vois

Sain lahjaksi elämän yhden vaan


Sen elää voin päivän vain kerrallaan

 

En päivääkään vaihtaisi pois

Vaik’ tuskaakin menneessä ois

Sen kautta oon kasvanut ymmärtämään

Vihdoinkin kaiken tään

 

Saan olla niin paljosta kiitollinen

Kunhan vain osoittaa muistaisin sen

Se lahjoista suurin on mun kohdallain

Kun tänne mä syntyä sain ”