”Kel onni on, se onnen kätkeköön” ? – Valmennuspalvelu Harmonia

”Kel onni on, se onnen kätkeköön” ?

”Kel onni on, se onnen kätkeköön” ?

”Psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen pitää Eino Leinon tunnettua sanontaa ”Kell’ onni on se onnen kätkeköön” kamalana, kateutta korostavana ideana.

– Se on kamala, kamala idea. Minä olisin halukas sanomaan, että ”kell’ onni on se onnen näyttäköön ja yhdess’ onnest’ nauttikoon”, onnellisuusprofessorinakin tunnettu Ojanen sanoi Studio55.fi-lähetyksessä.” Lähde: Studio55

Ehkäpä Eino Leino oli huomannut, että valitettavan yleinen ongelma suomalaisessa kulttuurissa on kateus ja jakoi tämän vinkin oman elämänkokemuksen perusteella.

Kateus on normaaleissa mittasuhteissa ilmetessään ihan luonnollinen tunne. Kateus alkaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa ”hiekkalaatikko” iässä. Jo pienikin taapero osaa olla kateellinen toiselle lapselle lelusta. Ja aina se paras auto, jolla haluaisi leikkiä, on velipojan kädessä ja se on saatava juuri nyt. Tämä on lapselle ihan normaali tunne ja iän myötä turhaumiensietokyky kehittyy. Mutta ei kaikilla.

Aikuisuudessa meillä kuitenkin on jo vastuu omista tunteistamme. Niiden tunnistamisesta ja niiden käsittelemisestä. Emme voi pienen lapsen tavoin heittäytyä tunteen valtaan kantamatta siitä vastuuta sen tunnistamisesta puhumattakaan käsittelemisestä.

”Kateus ja viha muureina ihmisen ympärillä”

 

Oletko koskaan ihmetellyt, miksi jonkun ihmisen kanssa välit pysyvät hyvinä ainoastaan silloin, kun sinulla menee huonosti tai elämässäsi ei ole mitään kadehtimisen aihetta? Sen sijaan, kun kuulumisia vaihdettaessa kerrot jonkin mukavan asian, jonka olet kohdannut, saat vastauksena negatiivisen tai vetäytyvän asenteen.

Mikäli joutuu jatkuvasti ”valikoimaan sanojaan” toisen seurassa ja korvaamaan hyvät kuulumiset ”ihan hyvää” kommenteilla, on aika pysähtyä miettimään ystävyyssuhteen todellista pohjaa. Onko se terveellä pohjalla?

Silloin on usein kysymys kateudesta tai katkeruudesta. Ihminen, joka ei kestä toisten onnea tai onnistumisia, ei pysty käsittelemään toisille tapahtuneita myönteisiä asioita. Ne herättävät niin suurta kateutta tai katkeruutta, ettei pysty myötäelämään toisen iloa. Onko silloin kysymys todellisesta ystävyydestä?

Vai onko kateus rakentunut ”muuriksi” hänen itsensä ympärille estämään todellisen kontaktin muihin ihmisiin? Silloin toinen ihminen ei pääse hänen lähelleen. Aito kontakti toiseen ihmiseen edellyttää sen, että pystyy jakamaan sekä ilot että surut ja olemaan oma itsensä toisen seurassa.

Joskus kateus ja katkeruus saa ihmisen keräämään ympärilleen vain sellaisia, joilla menee huonosti tai jotka tarvitsevat paljon toisten apua. Joskus kateus ja katkeruus ovat sitä luokkaa, että ainoa tapa elää niiden kanssa, on ympäröidä itsensä vain sellaisilla ihmisillä, joilla menee huonommin kuin itsellä, eikä ole mitään kadehdittavaa. Silloin ei tule tilanteita, joissa joutuisi kokemaan kateutta tai katkeruutta, vaan saa itse olla ”parempi osainen”.

On surullista, että joskus ihminen itse ei sitä edes huomaa eikä tunnista. Mikäli tällaisen ihmisen lähipiirissä joku alkaa saada elämänsä kuntoon ja asiansa järjestykseen, voivat välit mennä huonoksi tai etäiseksi. Kateus nostaa päätään.

Yleensäkin elämässä ja kaikissa asioissa itselle tärkeiden asioiden toteuttamatta jättäminen johtaa helposti katkeruuteen ja kateuteen. Ihminen, joka ei ole tehnyt tavoitteitaan todeksi alkaa usein kadehtia muilta sitä, mitä toiset ovat saaneet aikaan tai missä onnistuneet.

Olen monesti pysähtynyt miettimään tätä teemaa ja mielestäni kateus on myrkky, joka koituu loppupeleissä kadehtijan itsensä juotavaksi. Se myrkyttää mielen negatiivisilla ajatuksilla, puheilla ja teoilla. Se, joka ”rypee” kateudessa ja katkeruudessa, pilaa oman elämänsä mahdollisuudet.

Mikäli he käyttäisivät sen ajan ja energian omien tavoitteidensa todeksi tekemiseen ja oman elämän korjaamiseen, jonka käyttävät toisten ihmisten kadehtimiseen, eläisi moni jo tavoittelemaansa unelmiensa elämää. Loppupeleissä oma mielemme on se, joka usein on suurin este muutokselle.

 

Muurien murtuminen

Mikäli ei usko itseensä eikä mahdollisuuksiin, että tavoitteet voivat toteutua, on siihenkin olemassa erinomaisia menetelmiä, joilla mielen esteitä voi murtaa. Avaimet muutokseen ovat loppujen lopuksi meidän omissa käsissämme. Ei ole toisen ihmisen syy, mikäli kateutta kokeva ei ole saanut omaa elämäänsä kuntoon, eikä ottanut niitä avaimia muutokseen omista taskuistaan.

Mikä sitten avuksi? Onneksi aikuisuudessa meillä on mahdollisuus valita, millaisilla ihmissuhteilla itsemme ympäröimme. Mikäli ihminen tunnistaa oman kateutensa, voi alkaa harjoitella erilaisia tapoja kohdata kateuden tunne ja käsitellä sitä. Tunteen sanoittaminen vaikka ääneen voi toimia. Miksipä ei sanoisi suoraan siinä tilanteessa, kun kateuden tunne tulee esiin, että ”voi että käy kateeksi”.

Silloin kateus ei saa epätervettä kasvualustaa, eikä kasva epäterveisiin mittasuhteisiin. Se tulee ”kuulluksi” ja samalla sen viesti tulee vastaanotetuksi – eli onko itsellä jokin muutoksentarve omassa elämässä, joka kaipaa huomiota? Tai voisiko kysyä vaikka kadehtimaltaan ihmiseltä vinkkejä miten tämä on saanut aikaan onnistumisensa?

Toki kateuskin on inhimillistä ja kertoo ihmisyydestä tietyissä rajoissa, mikäli se ei ala hallita elämää, kuten aikaisemmin esitetyssä esimerkissä. Kateuden tunnetta voi käsitellä ja sen voi kohdata eri tavoin. On eri asia jossain tilanteessa kokea kateutta ja vaikka todeta se vaikkapa ystävälleen ääneen, kuin jäädä kateuksissaan puhumaan toisesta pahaa selän takana ja antaa vääränlaista ”kasvualustaa” omalle kateudelleen.

Kun jonkin tunteen nimeää ääneen, se ei jää ”kaihertamaan” mieltä. Sen pystyy ikään kuin ”päästämään pois”. Silloin ei ole tarvetta kohdata kateudentunnetta väärällä tavalla, eikä se lähde ”kasvamaan” liian suuriin mittasuhteisiin.

Hallitsevaksi tunteeksi jäänyt kateus, samalla tavalla kuin viha, ovat indikaattoreita, joista meidän pitäisi osata ”lukea” jonkin asian olevan menossa väärään suuntaan. Jotakin on menossa pieleen ja siihen on tartuttava. Kateus varoittaa meitä, että jokin meille tärkeä asia on jäänyt/jäämässä toteuttamatta. Se antaa meille mahdollisuuden korjata asia, koska muistuttaa siitä.

Kaikilla tunteilla on merkityksensä eli negatiiviset tunteetkaan eivät ole ”oikein käytettynä” huono asia. Mikäli ne ”jäävät päälle”, niistä tulee huono asia. Kateuden voi siis nähdä hyvänä asiana, mikäli sitä ei toteuta väärin. Juoruilu ja pahan puhuminen toisen selän takana on yksi kateuden ”väärin käyttämisen” muodoista. Silloin kateutta kokeva käyttää tunnettaan toisia ihmisiä kohtaan loukkaavasti.

Seuraavan kerran, kun itse puhut jostakin pahaa, tai joku toinen puhuu toisesta pahaa sinulle, pysähdy miettimään, mikä olisi oikea tapa käyttää tätä kateuden tunnetta? Voisinko ottaa oman kateuteni itselleni varoituksena siitä, että jollekin asialle pitäisi tehdä jotain? Mikäli et tartu siihen ajoissa, sinulle tärkeät elämän tavoitteet jäävät ehkä toteutumatta. Miten haluat muuttaa oman elämäsi suuntaa?

Tai entäpä se ihminen lähelläsi, jonka tapana on lähinnä juoruta ja puhua pahaa toisista? Itse ajattelen sen olevan merkki siitä, ettei hän ole tyytyväinen omaan elämäänsä. On ehkä katkeroitunut siitä, että kaikki mukavat asiat näyttävät tapahtuvan vain toisille ihmisille, ei itselle.

Entäpä, jos hän pysähtyisi hetkeksi miettimään omaa elämäänsä ja tekisi päätöksen tehdä sille jotain? Elämä on liian lyhyt toisten ihmisten saavutusten kadehtimiseen! Se vähäinen aika, mitä meillä on aikaa tehdä tavoitteistamme totta, kannattaa käyttää oikeisiin asioihin 100 prosenttisesti.

Nämä tunteet kääntyvät meitä vastaan, mikäli emme ota niitä todesta tarpeeksi varhain. Ne varoittavat meitä. Esimerkiksi vihaisuuden tunne on terve merkki siitä, että joku on esimerkiksi loukannut meidän rajojamme tai tehnyt väärin. Viha, jota ei tarpeeksi varhain oteta todeksi ja käsitellä, ”kaatuu” omaan niskaan. Se jää päälle ja alkaa viedä omia voimavaroja.

Vihan tehtävänä on ilmaista, että johonkin pitää kiinnittää huomiota. Se huolehtii ettemme tule väärin kohdelluiksi. Se on polttoainetta, joka saa meidät puolustamaan itseämme. Mikäli sitä ei käytetä oikein, se jää ”palamaan” ja kytee viemällä voimavarojamme.

Kun vihaan osaa suhtautua oikein ja ilmaisee toiselle ihmiselle kokeneensa vääryyttä tämän toimesta, voi vihan tunne väistyä. Se on tehtävänsä tehnyt eli antanut voiman puolustautua. Sitten sen kokeminen siinä tilanteessa jää tarpeettomaksi ja se haihtuu. Tilalle tulee ehkä anteeksianto, jos toinen on osoittanut ymmärtäneensä väärän teon ja pyytänyt oikealla tavalla anteeksi.

Tunnetaidot ovat yksi teema, josta voisin kirjoittaa lisääkin. Tähän teemaan palaan ainakin Parisuhteen Palikat-luennoilla, jossa eräs merkittävä teema on tunteet ja tunneilmaisun tärkeys parisuhteessa.

Tunteet – sekä positiiviset että negatiiviset ovat myönteinen voimavara oikein käytettynä. Ottakaamme siis negatiiviset tunteen ”matkakumppaniksi”, jotka saavat matkustaa kanssamme sen aikaa, että kuulemme niiden tärkeän sanoman. Kun matkaa on taitettu sen verran, että olemme kuulleet niiden viestin, voimme pysähtyä pysäkille ja päästää tunteen kyydistä. Kiittäen siitä sanomasta ja tärkeästä tiedosta, jonka se meille kertoi…

Ehkäpä olisi aika vaihtaa Eino Leinon sanonta onnen kätkemisestä tuohon emeritusprofessori Markku Ojasen lanseeraamaan sanontaan:”Kell’ onni on se onnen näyttäköön ja yhdess’ onnest’ nauttikoon”.

Ympäröikäämme siis itsemme ihmisillä, jotka jakavat kanssamme sekä ilot että surut! Myötäelävät sekä ilossa että surussa. Aurinkoista päivää Sinulle!