Viime viikon blogissa tarkastelimme sitä, millainen oma elämäsi käsikirjoittaja Sinä olet? Millaisen merkityksen annat elämässäsi kohtaamille asioille? https://www.muutosvalmennusharmonia.fi/ajankohtaista/millainen-on-maisema-sinun-elamasi-aitiopaikalta/
Tällä viikolla syvennymme tarkastelemaan, kuka on pääohjaaja ja pääosan esittäjä sinun elämäsi näyttämöllä? Oletko se sinä itse vai joku toinen ihminen? Onko se kenties joku asia tai ilmiö, joka ohjaa sinun elämääsi? Koetko olevasi vain oman elämäsi näyttämöllä sivuroolin esittäjä, joka seuraa juonen etenemistä etäältä – vaikuttamatta juurikaan sen kulkuun?
Millaisia rooleja sinä ja ympärilläsi olevat ihmiset annatte toisillenne ja otatte vastaan. Rooleja siis otetaan ja annetaan. Voimme siis itse vaikuttaa omalta osaltamme paljonkin siihen, millaisia rooleja otamme vastaan ”oman elämämme näyttämöllä”.
Me itse voimme luoda ”oman elämämme käsikirjoituksen”. Luomme mielikuvia ja tavoitteita sen suhteen, mitä elämässämme haluamme saavuttaa. Suunnittelemme tulevaa. Sitten tulee aika tehdä suunnitelmista totta.
Lähdetkö sinä oman elämäsi pääohjaajana toteuttamaan oman käsikirjoituksesi mukaista elämää? Vai ottaako joku muu sivusta pääohjaajan paikan omassa elämässäsi ja lähtee ohjaamaa elämääsi poispäin käsikirjoituksen mukaisesta suunnasta.
Joskus törmäämme ihmisiin, jotka yrittävät ”käsikirjoittaa” meidät rooleihin, jotka eivät tunnu meistä mielekkäiltä. Tuntuu kuin laittaisit jalkaasi epämukavat kengät, jotka puristavat jalkaasi. Matkanteko ei tunnu keveältä eikä mielekkäältä. Ne kengät eivät sovi sinun jalkaasi. Et siis viihdy siinä roolissa, johon sinua yritetään sovittaa. Se ehkä palvelee jonkun toisen tarkoitusperiä, mutta ei sinun.
Silloin, kun joku toinen ihminen tai asia on ottanut pääosan esittäjän roolin sinun elämäsi näyttämöllä, huomaat kulkevasi yhä kauemmaksi omien arvojesi mukaisesta elämästä. Huomaat myös tämän ihmisen tai asian herättävän sinussa voimakkaita kielteisiä tunnetiloja.
Jos esimerkiksi työ, harrastus tai paha tapa ottaa pääosan esittäjän roolin omassa elämässäsi, huomaat itse siirtyneesi sivuroolin esittäjän osaan oman elämäsi näyttämöllä.
Ilmiö vie liikaa tilaa sinun elämässäsi; esim. työpäivät venyvät liian pitkiksi ja työ on muuttunut ”suorittamiseksi”, etkä enää tunne työniloa. Työ tai toisen ihmisen ikävät sanomiset jäävät pyörimään vapaa-ajalla jatkuvasti mieleen.
Harrastus puolestaan voi alkaa tuntua liian totiselta puurtamiselta, josta et enää nauti. Se muuttuu pakonomaiseksi suorittamiseksi. Silloin tämä ilmiö on ottanut elämänhallinnan sinulta pois.
Entäpä jos joku toinen ihminen yrittää laittaa sinua rooliin, jossa et koe oloasi mukavaksi. Se voi olla puoliso, ystävä, sukulainen tai työkaveri. Huomaat, että hän ”roolittaa” sinua sivuosan esittäjäksi oman elämänsä käsikirjoituksessa. Silloin sinulla ei ole mahdollisuutta olla oman elämäsi näytelmän pääosan esittäjän roolissa.
Onko esimerkiksi puolisosi asettanut sinulle odotuksia, joita toteuttamalla kuljet pois päin omien arvojesi mukaisesta elämästä. Katsot sivusta, kun puolisosi toteuttaa tavoitteitaan ja samalla itse joudut kerta toisensa jälkeen kauemmaksi oman elämäsi käsikirjoituksesta.
Tai onko joku työkaverisi tai ystäväsi päättänyt ”roolittaa” sinut epämukavaan osaan, saadakseen jotain haluamaansa. Onko se esimerkiksi vallan tunnetta ”kyykyttämällä” toisia ihmisiä puuttumalla asioihin, jotka eivät hänelle kuulu?
Tai sysääkö hän jatkuvasti sinun niskaasi työtehtäviä, jotka kuuluisivat jollekin muulle? Tai yrittääkö ystäväsi nostattaa omaa itsetuntoaan nostattamalla omia saavutuksiaan ja vähättelemällä sinun asioitasi? Oletko joutunut tahtomattasi ”yleisöksi” sellaiselle näytelmälle, jota sinun ei kiinnosta seurata?
Myös jokin ilmiö voi viedä sinun elämässäsi niin paljon tilaa, ettei oman elämäsi ”käsikirjoituksen” mukainen näytelmä etene. Esimerkiksi läheisen alkoholiongelma voi olla tällainen ilmiö. Tai jokin läheisen muu sairaus.
Huomaat ehkä tämän ilmiön vievän niin paljon voimavaroja, ettei muille asioille jää tilaa. Kaikki mitä elämän ”näyttämöllä” tapahtuu, liittyy silloin jollakin tapaa tähän kyseiseen ilmiöön. Esimerkiksi läheisen juomisongelma saa usein ympärillä olevat ihmiset salailemaan ongelmaa tai huolehtimaan tämän sairastuneen asioita tämän puolesta.
Yksi ”elämäsi käsikirjoitusta” sotkeva asia voi myös olla pelko. Jos esimerkiksi pelkäät ihmissuhteessa niin kovasti epäonnistumista, että olet mieluummin yksin. Pelko näyttelee pääosaa elämäsi näyttämöllä.
MITEN SIIRTYÄ TAKAISIN OMAN ELÄMÄSI PÄÄOHJAAJAN ROOLIIN?
Ensimmäinen muutoksen askel on palauttaa mieleesi sinun oman elämän käsikirjoituksesi. Riisut siis epämukavat ”kengät” pois jalastasi ja palaat rooliin, joka vie arvojesi mukaiselle polulle takaisin.
Mihin olitkaan matkalla ja mitä halusitkaan elämässä? Palauta mieleesi, millainen on sinun arvojesi mukainen elämä? Mitä asioita se sisältää ja millaista se on, kun tavoitteesi on totta? Millaisissa rooleissa juuri sinä olet onnellinen? Missä rooleissa koet olevasi oma itsesi?
Toinen askel on miettiä, miksi sinä olet ottanut juuri tämän roolin vastaan ja mitä tarvetta se palvelee? Miksi se toinen ihminen on sinulle tällaista roolia tarjonnut? Mitä hän saavuttaa asettaessaan sinut tiettyyn ”muottiin”?
Miksi olet antanut esimerkiksi harrastukselle tai työlle liian suuren roolin elämässäsi?
Mitä tarvetta se palvelee? Onko elämäsi muut osa-alueet liian tyhjiä ja yritätkö täyttää esimerkiksi vapaa-ajan tyhjyyden tunnetta tekemällä liikaa töitä?
Koetko esim. riittämättömyyden tunnetta, jonka vuoksi yrität ylisuorittamalla töissä korjata itsetuntoasi? Tai pyritkö miellyttämään toisia ihmisiä kokeaksesi itsesi hyväksytyksi?
Jos huomaat eläväsi jatkuvasti epämukavuusalueella jonkun ihmisen läheisyydessä, mieti mihin rooliin hän sinua yrittää asettaa tai minkä roolin sinä otat? Ja ennen kaikkea miksi? Mitä tarvetta se palvelee?
Näitä kysymyksiä pohtimalla pystyt löytämään vastauksia esimerkiksi siihen, oletko kerännyt ympärillesi ihmissuhteita, jotka tukevat hyvinvointiasi vai vievätkö ne sinua pois hyvinvoinnin tieltä?
Löydät myös vastauksia siihen, miksi sinä itse olet harhautunut oman käsikirjoituksesi mukaisesta elämästä. Mikä ”keskeneräisyys” sinussa vie sinut väärään suuntaan?
On hyvä muistaa, että hyväksytyksi tulemisen tunnetta ei saavuteta toisten ihmisten miellyttämisen kautta. Siinä harhautuu pahemman kerran oman elämän polulla kauemmas onnellisuudesta.
Kolmas askel on ”Sinä riität”. Sinun ei siis tarvitse ottaa vastaan toisten ihmisten mieliksi rooleja, joita et tahdo. Olisiko aika palata oman elämäsi pääohjaajaksi ja päättää, että ”sinä riität”.
Hyväksytyksi tulemisen tunnetta ei saavuteta oman itsen ulkopuolelta tulevalla palautteella, vaan täytyy ensin itse hyväksyä itsensä. Löytää itsestään ne voimavarat ja vahvuudet, joiden vuoksi itseään arvostaa.
Päättää, että riittää sellaisena kuin on. Silloin sillä, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat tai mitä he sanovat, ei enää ole niin suurta merkitystä. Riittää, että olet itsellesi lojaali ja elät omien arvojesi mukaan.
Omalle itselleen riittämisen myötä sinun ei myöskään tarvitse enää ”hajottaa” itseäsi ylisuorittamalla töissä. Huomaat, että omanarvon tunne löytyy sisäisesti ilman ulkoista suorittamista.
Ironista kyllä, joskus elämä ensin ”heittää” sinut tilanteeseen, jossa ylisuorittamisen tai toisten ihmisten miellyttämisen kautta ei ole enää mahdollisuuksia hakea hyvänolon tunnetta. Elämä ”ajaa sinut” nurkkaan niin, että joudut väkisinkin löytämään ”riittävän hyvän” omasta itsestäsi.
Elämä saattaa ”heittää” sinun ympärillesi ihmisiä, jotka hukuttavat sinut ”negatiivisen palautteen mereen”. Tällaisten negatiivisten peilien ympäröimänä joskus ihminen voi mennä sen verran rikki, että joutuu kokoamaan itsensä uudelleen. Ja se ei ole välttämättä ollenkaan huono asia!
Vääränlainen tapa hakea itsensä ulkopuolelta hyväksyntää vaikkapa ylisuorittamisella, murtuu väkisin. On aika uuvuttavaa yrittää saavuttaa sisäistä hyvänolon tunnetta ylisuorittamalla työtä tai miellyttämällä muita ihmisiä. Siksi tämän vääränlaisen ajattelumallin ”murtuminen” on oikeastaan todellinen lahja!
Itsensä rakastaminen on harjoiteltava taito. Se ei ole kaikille niin itsestään selvä asia. Ei siis ole kyse ”itserakkaudesta” vaan terveestä itsensä hyväksymisestä.
Sen opettelemisen yksi tärkeimpiä kulmakiviä on suoda itselleen omien arvojensa mukainen elämä. Tehdä niitä asioita, joista itselle tulee hyvä olla.
Mitkä ovat ne harrastukset tai tekemiset, joiden kautta sinun elämäsi saa sisältöä? Mitä hyviä asioita suot itsellesi? Tekemällä ensin asioita itsesi eteen, seuraa perässä tunne terveestä itsensä arvostamisesta. Revit irti itsesi ”suorittamisen oravanpyörästä” ja alat nauttia elämästä!
Ikävä fakta on, että joskus elämä saattaa heittää sinut hetkeksi jonkun toisen ihmisen ”näytelmän” sivurooliin, jotta opit arvostamaan itseäsi sellaisena kuin olet. Usein juuri ne ”hankalimmat” ihmiset opettavat meitä parhaiten.
Vasta oman rikkinäisyytesi kohtaaminen vuorovaikutuksessa johonkin toiseen ihmiseen, saattaa aloittaa ”eheytymisesi” parhaiten. Opit ehkä, että vaikka kuinka yrittäisit miellyttää tätä ”hankalaa” ihmistä, hän löytää aina jonkin negatiivisen kommentin tai epäkohdan, jolla haluaa mielenrauhaasi järkyttää.
Hakattuasi tarpeeksi ”päätäsi seinään”, huomaat ettei oman sisäisen rauhan tunnetta saavuteta ulkoisella hyväksynnällä. Opit vetämään ”esiripun” alas ja tämä ”hankala ihminen” saa jatkaa omaa näytelmäänsä sen takana. Sinä voit jatkaa omaa elämääsi hyväksyen, ettei kyseessä ole sinun taistelusi.
Neljäs askel on miettiä, mitä konkreettisia tekoja teet päästäksesi takaisin kiinni oman elämäsi käsikirjoitukseen. Jos esimerkiksi olet antanut liian suuren roolin työlle osana elämääsi, on aika palauttaa se oikeisiin mittasuhteisiin. Lopettaa ylityöt ja panostaa vapaa-aikaan. Keskittyä esimerkiksi tärkeisiin ihmissuhteisiin ja perheeseen. Lähteä vaikka lomamatkalle.
Mitä sitten sanoa vaikka sille ystävälle tai työkaverille, joka on tahtomattasi ”vetänyt” sinut mukaan omaan näytelmäänsä? Palauta mieleesi oman elämäsi käsikirjoitus ja muista, että rooleja annetaan ja otetaan.
Sinä itse päätät mihin rooliin haluat heittäytyä. Voisitko kenties sanoa ystävällisesti työkaverillesi, että tämän olisi parempi keskittyä omiin asioihinsa. Tai että hoitaisi itse omat tehtävänsä.
Entäpä se ystävä, joka ”kyykyttää” sinua vähättelemällä ja nostattaa omia saavutuksiaan? Voisitko ottaa häneen etäisyyttä? Aloita vaikka kertomalla ystävällisesti, ettei hänen tapansa puhua tunnu sinusta mukavalta. On hänen oma ongelmansa, mikäli ei osaa ottaa ystävällistä neuvoasi vastaan.
Miten syrjäyttää pelko pääosan esittäjänä? Hyvin yksinkertaisesti kaikista paras tapa on kohdata se. Katsoa sitä suoraan silmiin ja miettiä, miksi se on niin pelottavaa? Mikä on oikeasti pahinta, mitä voisi tapahtua, jos pelkosi toteutuisi?
Usein huomaamme, ettei se todellisuudessa ole niin paha kuin painoarvo, jonka olemme asialle mielessämme antaneet. Ottamalla ensimmäisen pienen askeleen kohti pelkoa ja siedättämällä itseään sen kohtaamiseen, pääset lähemmäksi oman elämäsi käsikirjoitusta.
ENTÄPÄ JOS ET VOI VAIKUTTAA?
Joskus taas elämä itse puuttuu meidän kirjoittamaamme käsikirjoitukseen ja juonenkäänteet muuttuvat jonkin yllättävän asian myötä. On myös hyväksyttävä se, että elämässä on paljon asioita, joihin emme itse voi vaikuttaa.
Elämää ei voi hallita täysin ja jos yritämme muuttaa väkisin juonen suuntaa, saatamme ”palaa loppuun”. Tuulimyllyjä vastaan ei kannalta taistella. Joskus on hyvä hyväksyä levosta käsin, että on asioita joihin emme voi vaikuttaa. Eikä tarvitsekaan.
Tämä ei siis tarkoita, että emme saisi itse suunnitella elämää. Täytyy vaan hyväksyä se tosiasia, ettei kaikkia asioita pysty ennakoimaan. On tärkeää tunnistaa se käännekohta, jossa hellittäminen pakonomaisesta tarpeesta hallita elämää vie meiltä turhaan vain voimavaroja.
Silloin on hyvä hetken antaa elämän kantaa ja luottaa, että päädymme loppupeleissä kuitenkin johonkin sellaiseen lopputulokseen, jota emme juuri tässä hetkessä edes osaa aavistaa. Se voi olla jotain parempaa kuin meidän itse kirjoittamamme elämän käsikirjoitus.
