Millainen on maisema Sinun elämäsi ”aitiopaikalta”?

 

Kun katselet korkealta vuorelta maisemaa alaspäin, mihin Sinun katseesi kiinnittyy? Katseletko vuoren toisella puolella olevaa kaunista järvimaisemaa vai kenties toisessa suunnassa olevaa karumpaa erämaata?

Emme voi vaikuttaa ympärillämme olevaan maisemaan, mutta voimme aina valita sen suunnan johon katseemme kohdistamme. Samalla tavoin emme elämässämme voi vaikuttaa kaikkiin tapahtumiin, mutta voimme valita, miten asian kohtaamme – mihin näkökulmaan huomiomme kiinnitämme. Miten otamme tämän elämän eteemme tuoman haasteen vastaan.

 

Jos sinun pitäisi määritellä yksi keskeisin käsite, josta ihmisen onnellisuus on riippuvainen, mikä se olisi? Mikä on se tärkein avain onnellisuuden oven lukkoon? Mieti tätä hetki ennen kuin jatkat lukemista…

 

2000-luvulla psykologiassa kehittyi positiivisen psykologian suuntaus, jonka yksi keskeinen peruskäsite on ”resilienssi” eli psyykkinen palautumiskyky. Resilienssi on yksilön tai ryhmän kyky selvitä vastoinkäymisistä. Suomen mielenterveysseuran sivulla määritellään, että resilienssi ei ole yksilön ominaisuus, vaan harjoiteltava taito. Resilienssiin vaikuttavat myös kasvatus ja biologiset ominaisuudet. Olemme jo geneettisesti eri tavoin herkkiä ympäristön vaikutuksille. Resilienssiä rakentavat myös yksilön omat kokemukset sekä lähipiiristä ja ympäristöstä kumpuavien myönteisten ja haitallisten tekijöiden vuorovaikutus. (Lähde: Suomen mielenterveysseura).

Resilienssi siis kehittyy elämänkokemusten myötä ja ennen kaikkea vastoinkäymisten myötä. Resilienssin näkökulmasta jokainen vastoinkäyminen on siis kuin laittaisit rahaa pankkiin. Keräät jotain arvokasta tulevaisuuttasi varten. Jotakin vielä arvokkaampaa kuin mikään raha tai maallinen omaisuus.

Myös jokainen myönteinen kokemus lisää resilienssiä. Se vahvistaa sinun kokemustasi pärjäävyydestä ja voit käyttää onnistumisen kokemuksia luomaan uskoa uusiin onnistumisiin tulevaisuudessa. Törmäsin jonkin aikaa sitten Tiede-lehden artikkeliin, jossa väitettiin masennuksen vähentyvän onnellisten muistojen muistelemisen myötä. ”’Hyvien aikojen muistelu’ voi vahvistaa stressinsietokykyä ja vähentää masennusalttiutta nuorilla ihmisillä”(Adrian Dahl Askelund ).

https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/mukavien-muistelu-torjuu-masennusta?fbclid=IwAR0skD7m0XLJDhg9R0-hD5eyeVGbotyBqg0ojJtWW7HMzw9bAMI0WajQZxk

Tässä siis erinomainen esimerkki tieteellisestä tutkimuksesta, jossa resilienssi vahvistuu myönteisten kokemusten kautta. Summa summarum: jokaisella vastoinkäymisellä ja onnen hetkellä on resilienssin kannalta ja sitä kautta sinun onnellisuutesi kannalta keskeinen merkitys.

 

Ratkaisevaa on kuitenkin se, miten Sinä suhtaudut näihin kokemuksiisi. ”Ryvetkö” epäonnistumisen tunteessassasi vai nostatko katseesi epäonnistumisestasi siihen, mitä myönteistä siitä sinulle seurasi tai miten se tekee sinusta entistäkin vahvemman saavuttamaan tavoitteesi.  Tämä siis ratkaisee, kertyykö juuri tästä kokemuksesta sinun resilienssiäsi lisäävä vai sitä murentava kokemus.

 

Esimerkiksi vaikeista lapsuudenkokemuksista selviytymisen voi kohdata kahdella tavalla: otatko niistä voimavaran, jota käytät oman onnellisuutesi mahdollistamiseen vai jäätkö rypemään menneeseen negatiiviseen kokemukseen.

Esimerkiksi itse vanhemmaksi tultuasi voit vaikean lapsuudenkokemuksen suhteen aikuisena päättää, käännätkö vastoinkäymisesi voimavaraksi. Tiedät, ettet itse ainakaan toista omien vanhempiesi virhettä tässä kohtaa. Voimme myös itse päättää millaisia hyviä asioita siirrämme omilta vanhemmiltamme saamastamme ”henkisestä perinnöstä” eteenpäin omille lapsillemme oman vanhemmuutemme kautta.

 

OMAN ELÄMÄSI KÄSIKIRJOITTAJA JA RESILIENSSI

Ikävä tapahtuma voi esimerkiksi auttaa Sinua tekemään elämässäsi valinnan, joka vie Sinua lähemmäs omien arvojesi mukaista elämää. Jokin elämänpolku, jonka olet itse valinnut, ei ehkä ole vienytkään sinun arvojesi mukaiseen elämään. Eli et siis ole onnellinen. Sinulla ei ehkä ole aikaisemmin ollut rohkeutta ottaa sitä ratkaisevaa askelta pois tältä tutulta ja turvalliselta, mutta väärältä polulta. Tai et ehkä ole edes huomannut aikaisemmin kulkevasi aivan väärää polkua.

Voi olla, että jokin yksittäinen ikävä kokemus tai pieni hetki, suistaa sinut tältä ”väärältä” polulta ikään kuin vahingossa pois. Sitten huomaatkin jälkeenpäin, että juuri siinä hetkessä se oli parasta mitä sinulle voi tapahtua. Pääsit ehkä sellaiselle uudelle polulle, joka johtaa sinun arvojesi mukaiseen elämään. 

Lohdullinen ajatus. Emmehän me voi aina vaikuttaa asioihin, joita elämä meidän eteemme tuo. Voimme tosin vaikuttaa siihen, mitä me näillä kokemuksilla teemme. Rakennammeko näiden kokemustemme kautta pohjaa onnellisuudelle hyödyntäen ne voimavarana vai juutummeko murehtimaan mennyttä ikävää tapahtumaa.

Luopumalla pakonomaisesta tarpeesta ”hallita” elämän tapahtumia ja hyväksymällä ne asiat, jotka elämä eteemme tuo, luomme tilaa uusille mahdollisuuksille. Joskus juuri se, mitä emme itse osaa valita tai uskalla valita, on juuri se oikea reitti. Emme tiedä, mitä polun päässä meitä odottaa, joten matkalle lähteminen on vaikeaa.

Elämä usein ”valitsee” uuden reitin meidän puolestamme. Pakonomainen tarve hallita elämää pitäen ”kaikki langat käsissä” ei johda onnellisuuteen. Hyväksymällä ne asiat, joita elämä eteemme tuo ja joita emme voi muuttaa, auttaa meitä vahvistamaan resilienssiämme parhaiten.

Hyväksymällä sen, ettemme juuri tällä hetkellä tiedä, mitä sen polun päässä odottaa, jolle elämä meidät on ”heittänyt”, annamme tilaa muutokselle. Suhtautumalla uuteen matkaamme uteliaasti ja tutkiskellen, luomme tilaa onnistuneelle muutokselle.

Meillä on oman elämämme käsikirjoittajina ”valtuudet” itse määritellä, millainen tarina meidän kokemistamme asioista muodostuu. Tuleeko siitä selviytymistarina vai ei. Hyödynnämmekö elämänkokemukset oppiaksemme niistä ja käännämmekö vastoinkäymiset voimavaroiksi!

 

Jos tykkäsit artikkelista, autathan muitakin löytämään sen jakamalla sosiaalisessa mediassa! 🙂 Kiitos!