”Mustalampaitako?” – Muutosvalmennus Harmonia

”Mustalampaitako?”

Millaisessa yhteisössä (sukuyhteisö, ystäväpiiri jne.) sinä olet jäsenenä? Palveleeko se henkistä hyvinvointiasi? Eräs ihmisen hyvinvointiin keskeisesti vaikuttava tekijä ovat hyvät ihmissuhteet ja yhteisön tuki. Se millaisessa yhteisössä elämme, heijastuu merkittävästi meidän hyvinvointiimme.

Luin hiljattain erittäin mielenkiintoisen Pro gradu tutkielman ”Juoruilun merkitys ystävien välisessä vuorovaikutuksessa”, Suokko-Kivistö 2001. Siinä käsiteltiin lähinnä ystävyyssuhteita, mutta sivuttiin myös yleisesti yhteisötasolla juoruilua yhteiskunnallisena ilmiönä.

Tutkimuksessa mielenkiintoisena näkökulmana esitettiin esimerkiksi se, miten juoruilun seurauksena yhteisön jäsen saattaa menettää yhteisön tuen. Juoruilun tarkoituksena voi olla vahvistaa yhteisön normeja: mikä on hyväksyttyä mikä ei.

Tutkimuksessa tuotiin esiin myös se, miten juoru tarjoaa jossakin tapauksissa väylän itsensä paremmaksi kokemiseen. Tutkimuksessa pohditaan myös sitä, millaiset ihmiset tarvitsevat juorujen kaltaisen väylän paremmuuden kokemiseen. Siinä tuodaan esiin esimerkiksi näkökulma, jossa juoruilijalla on niin huono itsetunto, että hän pönkittää sitä toisten epäonnistumisilla.

Tästä voi päätellä, että korostuneen väritetyt kuvat ”todellisuudesta” palvelevat silloin juoruilijan tarpeita, koska muiden mustamaalaamisen avulla hän yrittää nostaa omaa sosiaalista statustaan ja sitä kautta itsetuntoaan.

Juoruilu voi muuttua negatiiviseksi ja yhteisölle vahingolliseksi asiaksi, mikäli juoruilijan motiivit liittyvät esimerkiksi oman statuksen nostattamiseen sukuyhteisössä tai ystäväpiirissä. Tästä mieleen tulee esimerkkinä monet suvut, joiden jäseniä on kautta aikojen esimerkiksi juorujen perusteella suljettu pois sukuyhteisöstä niinkään välittämättä siitä, paljonko juoruilla on totuuden kanssa tekemistä.

On surullista, miten monissa sukuyhteisöissä tuhoisa juoruaminen ja perättömät puheet katkaisevat sukulaisten välisiä suhteita lopullisesti. Lastenkin suhteet sukuunsa katkeavat aikuisten keskeneräisyyden vuoksi.

 

Näiden ajatusten pohjalta herää mielenkiintoinen näkökulma siihen, ketä todellisuudessa ovat ne suvun ”mustalampaat”. Ovatko he välttämättä sittenkään niitä, jotka ovat rikkoneet suvun normeja vai kertooko heidän roolinsa ennemminkin sukupolvelta toiselle välittyvästä vahingollisten ihmissuhteiden mallista?

Toisen mustamaalaamisen avulla yritetään nousta sosiaalisesti parempaan asemaan yhteisössä. Halutaan saattaa joku yhteisön jäsen kielteiseen valoon, jotta itse voidaan pukea ylle ”valkoisen lampaan vaatteet”, paistatella hyväksynnän kohteena.

Eräänä näkökulmana tutkielmassa tuotiin esiin Sacksin, Järviluoman& Roivasen näkökulmat juoruilun merkityksestä kognitiivisen kartan luomisessa. Toisin sanoen luokittelemme toisen ihmisen hänestä keräämämme tiedon avulla ja teemme samalla johtopäätöksiä, mitä voimme häneltä odottaa.

Käytettäessä juoruja kognitiivisen kartan luomiseen monelle ongelmaksi muodostuu se, että realistisen kognitiivisen kartan luominen edellyttää sosiaalista älykkyyttä ja kykyä kyseenalaistaa kuulemaansa ”tietoa”.

Moni ei osaa soveltaa jo ala-aste ikäisenä ”juoru kiertää” leikistä opittua opetusta. Leikissä jokin osallistujista kuiskaa seuraavalle jonkin lauseen. Seuraava välittää sen taas eteenpäin jne. Lopussa viimeinen juorun kuulija kertoo sen ääneen. Matkalla se on muuttanut muotoaan niin paljon, ettei sillä ole enää mitään tekemistä alkuperäisen lauseen kanssa.

Vanhassa leikissä opetetaan lapsille, että kertomus muuttuu sen kulkiessa kertojalta toiselle. Näin ollen totuus on lopulta aivan jotain muuta kuin juorujen liikkeelle laittaneen ”totuus”. Tarinan opetus: Älä muodosta todellisuuskuvaasi juorujen perusteella. Et voi tietää juorun alulle pistäneen todellisia motiiveja ja siten juorun todenperäisyyttä.

Toinen mielenkiintoinen näkökulma tutkielmassa on juorujen rooli tunteiden käsittelyssä. Joillekin ihmisille juorut voivat olla tapa käsitellä itselle vaikeita tunteita, joita ei muuten osaa kohdata. Esimerkiksi vihaa.

Mieleeni tulee esimerkkinä ystävyyssuhteet tai suvut, joissa vihaisuuden tunnetta ei osata tuoda esiin suoraan ihmiselle, jolle on vihainen.

Tästä esimerkkinä mieleen tulee myös kateus. Esimerkiksi toisille kateelliset ihmiset usein juoruilevat, koska eivät osaa muuten käsitellä kateudentunnettaan. Joka tapauksessa juoruileminen tunteiden käsittelyn kanavana kertonee puutteellisista tunnetaidoista. Ihmisen kapasiteetti käsitellä rakentavalla tavalla omia tunteitaan on puutteellinen, joten hän valitsee kanavakseen juoruilemisen.

Ehkä kaikista mielenkiintoisin tutkimustulos tässä tutkimuksessa oli, että ihmissuhde, jota juoruilu kaikista eniten tuhosi, oli suhde juoruilijan ja juorun kuulijan suhde. Tutkimuksessa tuotiin esiin, että juoruamalla henkilö kertoo itsestään. Toiset ajattelevat hänestä, että tuohon henkilöön ei voi luottaa. Hän juoruaa toisista, joten hän juoruaa myös minusta.

Edellä mainittu negatiivinen vaikutus ihmissuhteisiin tapahtuu silloin, jos juoruja kuuleva omaa riittävästi sosiaalista älykkyyttä ja ymmärtää juoruilijan puhuvan myös hänestä pahaa. Jos sen sijaan on niin sinisilmäinen, että olettaa juoruilijan puhuvan vain toisista ihmisistä pahaa, asettaa itsensä haavoittuvaan asemaan. Luottaa ihmiseen, joka ei ole luotettava.  

Juoruilija kertoo käytöksellään kaikista eniten itsestään. Ei niinkään juoruilun kohteesta. Juoruilu kertoo usein juoruilijan itsetunnon ongelmista, joita hän pyrkii helpottamaan yrittämällä nostaa esim. sosiaalista statustaan yhteisössä juoruilemalla ja mustamaalaamalla. Ne jotka menevät juoruiluun mukaan, saavat samalla ”lääkitä” omaa heikkoa itsetuntoaan.

Juoruilun käyttäminen itsetunnon ja sosiaalisen statuksen nostattamisessa on siinä mielessä ongelmallista, että se jarruttaa ihmisen omaa henkistä kasvua. Pahimmassa tapauksessa hän laskee itse oman sosiaalisen statuksensa antamalla itsestään epäluotettavan kuvan yhteisössä.

Toiseksi hän ei opi rakentavampia tapoja rakentaa tervettä itsetuntoa. Sama koskee myös tunteiden käsittelyä. Mikäli käyttää juoruilemista omien tunteidensa käsittelyn tapana, ei opi rakentavia tapoja käsitellä itselle vaikeita tunteita.

Tarvitsee aina vain ”mehukkaampia juoruja” käsitelläkseen itselleen vaikeita tunteita. On koukussa niihin. Joka tapauksessa juoruileminen ja siihen mukaan meneminen kertonee eniten juoruilijan omasta keskeneräisyydestä, vaikeudesta käsitellä tunteita rakentavasti, usein myös itsetunnon ongelmista.

Kun käsitellään juoruilua yhteisötasolla esimerkiksi sukuyhteisöissä, on nähtävissä monissa suvuissa ”nokkimisjärjestyksiä”, joissa omaa sosiaalista statusta pyritään nostattamaan juoruilemisen avulla. Joku tai jotkut suvun jäsenistä toimii ”tietotoimistona”, joka tiedottaa toisten sukulaisten asiat eteenpäin.

Näin hän nostattaa itseään suvussa ”parempi osaiseen” asemaan mustamaalaamalla muita. Juoruilu saatetaan pukea ”huolehtimiseen”, jotta se olisi sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Sosiaalisesti tarpeeksi älykkäät ihmiset näkevät tämän tarkoitusperän taakse ja osaavat pysytellä siitä erossa.

He näkevät, kuinka suvun keskuudessa ”vahvana” ja ”voimakkaana” persoonana näyttäytyvä, muiden asioihin puuttuva ihminen on pohjimmiltaan itsetunnoltaan rikki ja haavoittunut. 

Hän ei koe olevansa riittävä omana itsenään, vaan tarvitsee itsetuntonsa tukemiseen toisten ihmisten mustamaalaamista. Kokeakseen olevansa riittävä ja hyväksytty, hänen täytyy ansaita se todistamalla jonkun toisen olevan huonompi ja rikkinäisempi. Hän tekee sen värittämällä totuudesta sellaisen kuvan, joka parhaiten palvelee hänen tarpeitaan. Surullisinta on, että yleensä tällainen ihminen itse ei ymmärrä edes omaa toimintaansa.  

Suvussa juoruiluun mukaan lähtevät kokevat itsensä ”parempi osaisina” suhteessa juorujen kohteeseen. Näin he luovat harhan omasta paremmuudestaan ja yrittävät pönkittää omaa heikkoa itsetuntoaan.

Sukupolvelta toiselle siirtyy malli, jossa omaa itsetuntoa ja sosiaalista statusta opetetaan nostamaan mustamaalaamalla toisia. Ns. ”kyynärpää taktiikka”, jossa toiset poljetaan noustakseen itse korkeammalle, ei muodosta terveelle itsetunnolle kasvualustaa.

Se ei opeta lapsia rakentamaan omaa itsetuntoaan terveiden ihmissuhteiden pohjalle, jossa toinen toisensa kunnioittaminen, hyväksyntä ja lähimmäisenrakkaus itsessään rakentavat kaikille sukuyhteisön jäsenille tervettä itsetuntoa. On surullista, miten monet lapset kasvavat jo pienestä pitäen tällaisten sukupolvelta toiselle siirtyvien mallien ympäröivänä.

Tällaisissa sukuyhteisöissä toiset lapsista oppivat rakentamaan itsetuntonsa sen ”harhan” varaan, että ”kyynärpää taktiikalla” pärjää. Oppivat toisia mustamaalaamalla nostattamaan itsetuntoaan.

Toiset lapsista puolestaan saattavat kokea, miltä tuntuu olla osana perheyhteisöä, jolle suvun taholta on puettu ”mustalampaan vaatteet” ja jotka uhrataan suvun itsetunto-ongelmaisten jäsenten itsetunnon nostattamisen alttarilla. Heidän mustamaalaamisensa palvelee suvun muiden ihmisten tarvetta saada kokea olevansa parempia.

 

Kummankaan osapuolen rooli ei palvele terveen itsetunnon kehittymistä. Niinpä aikuisen tehtävänä on nähdä kauemmaksi. Aikuisten tehtävänä on suojata lapsia ja itseään tällaisissa yhteisöissä haavoittavilta ihmissuhdemalleilta.

Joissakin suvuissa nämä mallit elävät niin vahvoina, että oman perheen kannalta ja omien lasten terveemmän itsetunnon kannalta, voi olla parempi ottaa etäisyyttä omaan sukuun. Näin estää vahingollisten mallien siirtymisen sukupolvelta toiselle. Aikuisuudessa olemme vapaita valitsemaan ja meillä on vastuu myös lastemme terveen itsetunnon kehittymisestä.

Olkaamme siis varovaisia sen suhteen ”millaisiin vaatteisiin” lapsemme puemme, millaisia ihmissuhdemalleja haluamme heidän oppivan ja siirtävän seuraaville sukupolville.