Myrskyä vai pieniä aaltoja ”elämän merellä”? – Muutosvalmennus Harmonia

Myrskyä vai pieniä aaltoja ”elämän merellä”?

Myrskyä vai pieniä aaltoja ”elämän merellä”?

Tässä taannoin muistelin opiskeluaikojen psykologian kurssia, jossa käytiin läpi ikäkausikriisejä. Silloin 40-kriisi tuntui hyvin kaukaiselta. 40-v. ikäkausikriisiin kuuluu menneen elämän arviointi. Monesti ihminen käy läpi elämänvaiheitaan ja miettii sitä, mitä on elämässään saavuttanut ja mitä haluaisi vielä tehdä. Elämä on ikään kuin puolessa välissä ja tehdään ”inventaariota”. Mikäli elämässä on jäänyt suuria ja itselle tärkeitä asioita tekemättä, voivat ne nousta esiin ja tuoda tullessaan kriisin.

Itse koen, että näin 40 lähestyessä lähinnä esiin nousee kiitollisuus niistä asioista, joita on elämässään saanut kokea. Niin vastoinkäymisistä kuin hyvistä asioistakin. Vastoinkäymisistä seuraa aina jotain hyvääkin – usein sellaista, jota ei etukäteen osaa edes odottaa.

Mikäli jokin itselle merkityksellisistä asioista olisi jäänyt kokematta tai tekemättä, olisi varmasti se noussut juuri tässä vaiheessa eteen. Kriisien tehtävänä on viedä ihmistä kohti niitä asioita, jotka tulee käydä läpi. Se miten niihin suhtautuu, vaikuttaa myös kriisin läpikäymiseen eli onko se helppo vai vaikea. Mikäli taistelee vastaan, eikä suostu käsittelemään rakentavasti esiin nousevaa teemaa, on se taatusti itselle vaikeampaa. Mikäli sen ottaa ikäkauteen kuuluvana vaiheena, jonka läpi käytyään on entistä vahvempi ja viisaampi, on se itsellekin helpompaa.

On hyvä tehdä vuosien varrella inventaariota omasta elämästään; pysähtyä miettimään, mitä elämässä oikeasti haluaa tehdä. Olenko elänyt omien arvojeni mukaista elämää ja kuljenko kohti sellaisia tavoitteita, joita elämässä oikeasti haluan? Mihin tämä nyt kulkemani polku oikein johtaa?

Itselleni mieluisin mielikuvaharjoitus elämänpolkujen valitsemisesta ja oman tavoitteen kirkastamisesta on eräs NLP:n pohjalta kehittämäni harjoitus. Siinä ikään kuin tehdään mielikuvissa matka hetkeen, jolloin jokin valinta on jo tehty ja käydään katsomassa miltä elämä silloin näyttää. Vastaavasti käydään sama harjoitus toisen valinnan suhteen eli jos valitseekin toisin, millaista elämä sitten on. Sen halusinkin ehdottomasti mukaan tuohon Harmoniavalmennus™-verkossa kurssiin. Parhaiten motivoi muutos, jonka pystyy jo ”näkemään” mielessään.

Mikäli ei ajoissa pysähdy kuuntelemaan itseään, voivat ikäkausikriisit ”kasaantua” ja seuraavassa kriisissä se asian nousee entistä kipeämpänä esiin. Mikäli ei ole kuunnellut omia tarpeitaan, eikä tehnyt omia tavoitteitaan todeksi, niiden saavuttaminen tulee seuraavassa ikäkausikriisissä entistä vahvemmin esille.

Miten tältä sitten voi välttyä? Väistämättä mietin, millaista elämä olisi, mikäli olisin valinnut toisen polun ja jättänyt tavoitteideni toteuttamisen tekemättä. Jos olisi siirtänyt itselle tärkeitä asioita tyyliin ”sitten kun..”. Päädyin siihen lopputulokseen, että olisin harmitellut sitä lopun elämää. Jos en olisi löytänyt rohkeutta kokeilla ”siipiä” yrittäjänä, olisi tullut tunne, että on jättänyt itselle tärkeän polun kulkematta.

Tarvitaan rohkeutta kulkea sitä polkua, joka vie unelmia kohti ja motivaatiota toteuttaa tavoitteensa. Aina oma tavoite ja unelma eivät ole niin selkeitä. Joskus toisten ihmisten odotukset ja ympäristön paineet, saattavat sekoittaa meidän oman intuitiomme. Silloin on aika pysähtyä miettimään, mitä itse oikeasti haluaa. Tämä on yksi tärkeimmistä asioista kohti muutosta, jonka halusin nostaa esimerkiksi Harmoniavalmennus™- verkossa kurssin erääksi teemaksi.

Puolison ikäkausikriisi, jonka läpi käymiseen menee paljon voimavaroja, heijastuu väistämättä parisuhteeseenkin. Erityisesti ruuhkavuosien keskellä, kun lapset ovat pieniä, on oma aika ja tila varmasti monella ”kortilla”. Tämä asettaa puolestaan omat haasteensa kriisin läpikäymiselle. Miten puoliso voi sitten tukea toista pääsemään ikäkausikriisistä eteenpäin?

Siihen ei tarvita suuria sanoja, vaan lähinnä pieniä tekoja Siihen ei tarvita ydinfysiikkaa. Riittää, että esimerkiksi tukee toista toiselle tärkeiden päämäärien saavuttamisessa ja ilmaisee empaattisesti ymmärtävänsä toisen tunteen. Kriisiä läpi käyvä puolestaan voi avata puolisolleen tilannetta kertomalla, mitä käy läpi mielessään ja mikä itselle juuri nyt on tärkeää. Näin toinenkin osaa tukea ja antaa tilaa. Riittää, mikäli kertoo toiselle ymmärtävänsä, mitä tämä käy läpi.

Kuuntelemisella on myös suuri rooli. Juuri kuunteleminen ja kommunikaatio ovat teemoja, joista olisi paljonkin sanottavaa. Kuunteleminen ei ole niin yksinkertainen asia kuin luulisi. Toinen puolisoista voi kuvitella osoittaneensa, että on kuullut, mutta viesti tästä ei välttämättä välity toiselle. Ei tule kokemusta kuulluksi tulemisesta.

On olemassa monenlaisia keinoja tuoda esiin toiselle, että vastaanottaa ja oikeasti kuuntelee toisen esiin tuomat asiat. Vaikkapa tarkentavat kysymykset osoittavat, että toinen on oikeasti kuunnellut. Mutta tähän tulen palaamaan tarkemmin ainakin Parisuhteen hyvinvointipäivillä ja parisuhteen verkkokurssien teemoissa.

Omassa arjessa olen oppinut ainakin sen, miten pienistä asioista onnellisuus koostuu ja miten pienillä asioilla voi toiselle osoittaa huomioon ottamista. Esimerkiksi ruuhkavuosia elävälle pariskunnalle puolison pieni ele arjessa voi olla päivän pelastus ja osoittaa välittämistä. Kun muistat juuri jättäneesi itkuhälyttimen akut lataamatta ja huomaat puolisosi tehneen sen puolestasi, se on sitä ”arkirakkautta”. Juuri sillä on loppupeleissä kaikista suurin merkitys.

Ei ne suuret sanat, vaan ne pienet teot ja eleet – niillä pidetään yllä hyvää parisuhdetta ja ollaan hyvä tiimi. Suurta kiitollisuutta koen puolisoani kohtaan juuri tällaisten pienten hetkien ja asioiden vuoksi. Ne kertovat pyyteettömästä välittämisestä.

40-kriisin ei tarvitse olla mitään suurta draamaa. Se, miten itse otamme vastaan elämän eteen tuomat asiat ja kriisit, loppupeleissä vaikuttaa paljon siihen, miten niistä pääsee eteenpäin. Suostummeko ”kasvamaan” ja ottamaan vastoinkäymiset ja kriisit mahdollisuuksina oppia.

Heidi Lumiaho

”Ärsykkeen ja reaktion välissä on pieni tila. Tässä tilassa sijaitsee valtamme valita oma reaktiomme. Valitussa reaktiossa sijaitsee vapautemme ja mahdollisuus kasvuun”

(Viktor Frankl)