Onnellisuuden maaperällä vahvuus antaa tilaa heikkoudelle – Muutosvalmennus Harmonia

Onnellisuuden maaperällä vahvuus antaa tilaa heikkoudelle

 

 

 

Millainen on Sinun mielestäsi vahva ihminen? Mitä vahvuus todella tarkoittaa? Onko vahva ihminen onnellinen? Vai tekeekö vahvuus ihmisestä onnettoman?

Oletko kohdannut ihmisiä, jotka haluavat tilanteessa kuin tilanteessa pitää kaikki ohjat käsissä? Vai onko Sinun vaikea kestää tilanteita, joissa et ole ohjaksissa?

Vahvuus niin kuin kaikki muutkin asiat, voivat tehdä ihmisestä onnettoman mentyään ”överiksi”. Heikkous ei ole negatiivinen asia, vaikka se usein sellaiseksi mielletään. Tosin heikkouskin voi mennä ihan yhtä hyvin ”överiksi” ja silloin se lakkaa olemasta hyvä asia.

Tommy Hellsten (2005, 23) on kirjoittanut kirjassaan ”Saat sen mistä luovut” vahvuuden ja heikkouden välisestä suhteesta sekä vahvuuteen sairastumisesta. Hellstenin mukaan vahvuutta voidaan joskus käyttää heikkouden peittämiseksi.

Hellsten miettii kirjassaan, onko kulttuurimme vaarassa sairastua vahvuuteen. Hän pohtii myös, että todellinen vahvuus voi nousta heikkoudesta. Hellstenin mukaan vahva on se, joka on sovussa heikkoutensa kanssa.

Tähän ajatukseen kiteytyy mielestäni todellista elämänviisautta. Heikkouden näkeminen sekä hyväksyminen itsessään ja muissa on itseasiassa yksi henkisen vahvuuden muoto. Eihän voi olla ihmistä, joka olisi läpeensä vahva ilman minkäänlaisia heikkouksia.

Tai jos joku ihminen vaikuttaa päälle päin niin vahvalta, ettei hänessä näy minkäänlaisia heikkouksia, on se harha. Kuten Hellsten (2005, 23) kirjoittaa, vahvuudella voidaan joskus yrittää peittää heikkoutta. Ja se näkyy usein läpi, jos tarkastelemme tarpeeksi läheltä sellaista ihmistä.

 MITÄ ON ”TERÄSMIESVIITAN” ALLA?

Miten luopua pakonomaisesta tarpeesta hallita elämää liikaa ja hellittää? Joskus auttamisesta on tullut niin vallitseva rooli ihmisen elämässä, että se painaa harteilla kuin raskas haarniska.

Hän ei välttämättä edes itse näe tätä. Ihmettelee vaan omaa väsymystään ja raskaalta tuntuvaa elämää. Ei näe, mistä on kysymys. Hän on niin tottunut rooliinsa, ettei osaa edes kyseenalaistaa sitä.

Silloin ihminen on juuttunut rooliinsa niin vahvasti, että hänen elämänsä maaperällä ei ole enää tilaa heikkoudelle. On oltava aina vahva. Myös silloin, kun ei jaksaisi.

Hän rientää apuun ”teräsmies viitta” hulmuten ja pelastaa apua tarvitsevat. Ottaa tilanteet haltuunsa välillä jopa ihailtavan tehokkaasti.

Eikä auttamisessa ole mitään pahaa – silloin, kun se pysyy kohtuullisuuden rajoissa. Milloin auttamisesta tai vahvuudesta voi sitten tulla ongelma? Ja miten kääntää se takaisin voimavaraksi?

Mitäpä jos kurkataan ”esiripun taakse”. Eli mitä vahvuuteen sairastuneen ihmisen elämän näyttämöllä todella tapahtuu. Mikä on hänen elämänsä ”käsikirjoituksen” taustalla?

Hallitsemisen tarpeen pohjalla voi olla turvattomuuden tunne tai totuttu toimintamalli. On vaikea luottaa siihen, että asiat sujuvan ilman omaa puuttumista tapahtumien kulkuun. On vaikea luottaa siihen, että toiset ihmiset hoitavat omalta osaltaan asiat niin, että kaikki kääntyy parhain päin.

Tämä voi johtua esimerkiksi aikaisemmista elämänkokemuksista. Syystä tai toisesta ihmisen ympärillä on ollut esimerkiksi lapsuudessa aikuisia, jotka ovat tuottaneet turvattomuuden tunnetta jättämällä hoitamatta omat vastuunsa.

Nämä vastuut ovat sitten ”kaatuneet” lapsen harteille. On ollut pakko olla vahvempi kuin lapsen kuuluu olla. Tämä malli on sitten siirtynyt aikuisuuteen totuttuna tapana. Osaksi omaa identiteettiä.

 

TODELLINEN VAHVUUS KASVAA HEIKKOUDEN KOHTAAMISEN MAAPERÄLLÄ

Meillä jokaisella on omat heikkoutensa ja niin kuuluu ollakin. Niiden näkeminen ja hyväksyminen tekee meistä ihmisinä vahvempia. Jos emme näe emmekä hyväksy niitä, olemme heikoilla jäillä.

Silloin heikkoudet pääsevät ”niskan päälle” ja hyppäävät puskista yllättäen meidät. Vetävät maton meidän altamme. Kykenemme henkiseen kasvuun vasta omien heikkouksiemme tunnistamisen kautta. Pystymme antamaan tilaa henkiselle kasvulle ja pääsemme eteenpäin ihmiseksi kasvamisen matkalla.

Todellinen vahvuus kasvaa heikkouden kohtaamisen maaperällä. Todellisen vahvuuden juuret ovat juurtuneet maaperälle, jossa on tarpeeksi aikaa ja tilaa kasvamiselle.

Onnellisuuden maaperällä liiallinen vahvuus ei vie tilaa heikkouden kohtaamiselta. Siellä on peilejä, jotka hyväksyvät heikkouden arvostelematta sitä.

Siellä on ihmisiä, jotka hyväksyvät meidät vahvuuksiemme ja heikkouksiemme kanssa. Heikkouden kohtaamisen maaperällä ei myöskään ole liikaa vahvuuteen sairastuneita ihmisiä, jotka pelkäävät nähdä omia heikkouksiaan.

Siellä ei ole myöskään ilmiöitä, jotka pakottavat olemaan liian vahva. Siellä ei tarvita ”teräsmiesviittoja” eikä naamareita. Siellä ei tarvitse teeskennellä täydellisen vahvaa. 

Onnellisuuden maaperällä heikkoudella on tilaa kasvattaa niin vahvat juuret, että se jonakin päivänä kasvaa todellisesi vahvuudeksi!

Onnellisuuden maaperällä kasvaa oikeanlaista vahvuutta, joka ei vie tilaa henkisen kasvun edellytyksenä olevalta heikkoudelta. Siellä kasvaa myös heikkoutta, joka antaa tilaa vahvuudelle.

 

Onnellisuuden maaperällä ei menesty myöskään kiltteyteen sairastunut ihminen. Mitä sitten on kiltteyteen sairastuminen? Kiltteyteen sairastuneet näyttävät päälle päin maailman herttaisimmilta ihmisiltä.

Esiripun takana saattaa heidän naamionsa takaa löytyä maailman vihaisin ja katkerin ihminen. Hän on kyllästynyt miellyttämiseen ja myötäilemiseen. Kyllästynyt vastaamaan kaikkeen myöntävästi. Ei kuitenkaan uskalla kieltäytyä, koska pelkää tulevansa hylätyksi.

Hänen elämässään on ollut ehkä joku ilmiö, jonka vuoksi ei oman tahdon ilmaisemiselle ole ollut tilaa. Se ei ole tullut vastaanotetuksi tai hyväksytyksi. Esimerkiksi perheväkivalta tai vanhemman alkoholinkäyttö on ilmiö, joka ei anna tilaa lasten tunteille.

Joskus kiltteyteen sairastumisen taustailmiöksi riittää yksinkertaisesti sekin, että sisarusparvessa on sen verran voimakastahtoisia sisaruksia, ettei kaikille riitä tilaa. Joku joutuu joustamaan loputtomasti.

Mallit tunteiden ilmaisemisesta ja käsittelystä periytyvät sukupolvelta toiselle. Esimerkiksi sodan jälkeisessä yhteiskunnassa sota ja siihen liittyvät ilmiöt veivät perheessä tilaa erilaisilta tunteilta.

Lapsi ei ehkä halunnut ilmaista omaa tahtoaan tai sanoa vastaan työtaakkansa ja surunsa vuoksi väsyneelle äidilleen, joka odotti puolisonsa paluuta rintamalta. Ei ehkä halunnut turhaan kuormittaa.

Samassa sisarusparvesta joku saattoi olla vahvuuteen sairastunut ja joku kiltteyteen sairastunut. Vahvuuteen sairastunut sisaruksista saattoi olla se, joka yritti jaksaa muidenkin puolesta. Hoitaa asiat väsyneen äidin puolesta ja huolehtia ikätasoonsa nähden liiankin suurista asioista. Koska oli pakko.

Kumpikin ovat selviytymismekanismeja tilanteessa, jossa kaikille tunteille ei ole tilaa. Ne ovat vain kaksi erilaista sopeutumiskeinoa samaan ilmiöön. Ja täysin ymmärrettäviä. Niiden avulla selviytyminen vaikeissa olosuhteissa oli mahdollista.

Entäpä sitten, kun tämä ilmiö väistyy? Ne keinot jäävät tarpeettomiksi, mutta ovat ehkä silti liian vahvasti osana totuttua toimintatapaa. Jopa niin, että ihminen itse kuormittuu siitä liikaa. Miten riisua ”teräsmiesviitta” tai ”kiltin tytön naamari” ja astua vapauteen?

 Heikkoudelle pitää antaa kasvurauha niin, että se saa kasvaa rakkauden valossa ajan kanssa oikeanlaiseksi vahvuudeksi.

Se tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka tukevat vastoinkäymisissä oikealla tavalla. Eivät kanna toisen puolesta, vaan nostavat ylös toisen kompastuessa.

Kohdatut vastoinkäymiset tekevät ihmisen heikkoudesta vähitellen vahvuuden ja hän pystyy kääntämään ne voimavaraksi. 

Onnellisuuden maaperällä ei menesty sellainen heikkous, joka on väkisin survottu heikkouden muottiin.

”Vahvuuteen sairastuneet” tarvitsevat näytelmänsä sivurooliin ihmisiä, jollakin tavalla itseään heikommassa asemassa olevia ihmisiä. Heidän näytelmässään on tärkeintä olla ”sankari”, joka kantaa toista tämän kaaduttua. Hän ei auta toista nousemaan ylös vastoinkäymisen kohdatessa niin, että toinen oppisi vastoinkäymisen kohdatessaan tärkeän opin ja tulisi vahvemmaksi.

Siinä vaiheessa, kun heikoilla olevat ihmiset alkavat toipua vastoinkäymisistään, ei heidän toipumiselleen olekaan tilaa tämän vahvuuteen sairastuneen ihmisen ympärillä.

Vahvuuteen sairastunut tarvitsee näytelmäänsä sivuroolin esittäjiä, jotka tukevat hänen käsitystään omasta itsestään ”vahvempana” ja ”parempiosaisena”.

Hän tarvitsee heitä toteuttaakseen oman elämänsä käsikirjoituksen mukaista roolia. Rooliin tulee poikkeama siinä vaiheessa, kun sivuroolin esittäjä ”voimaantuu”. Hänen rinnallaan vahvuuteen sairastunut kokee olevansa ”hukassa”. Ketä hän nyt auttaa? Keneen verrattuna hän nyt on vahva ja onnistunut? Oma identiteetti on hukassa.

Vahvuuteen, kateuteen ja kiltteyteen sairastunut voi kääntää heikkoutensa voimavarakseen maaperällä, jossa on ravinteena riittävä määrä hyväksyntää ja anteeksi antoa sekä ympärillä kasvulle tilaa antavia peilejä.

Turvallisella maaperällä pystymme peilaamaan omaa kasvuamme ja heikkouksiamme:

  • Vahvuuteen sairastuneen on turvallista hellittää ohjaksista ja riisua ”teräsmiesviittansa”. Hän uskaltaa nähdä itsensä heikkouksineen ja uskaltaa luottaa siihen, että elämä kantaa. Siitä huolimatta, että hän itse ei ole ratkaisemassa kaikkia elämän epäkohtia. Hän näkee itsensä arvokkaana ilman ”teräsmiesviittaansa”.

 

  • Kateuteen sairastuneen on turvallista katsoa tunnettaan silmiin ja miettiä, mitkä tarpeet hänen elämässään ovat jääneet täyttämättä ja antaneet otollisen maaperän kateuden kasvamiselle? Miten ottaa askel kohti omien tarpeiden täyttämistä? Miten ottaa vastuu oman elämän onnellisuudesta syyttämättä omasta onnettomuudestaan muita?

 

  • Kiltteyteen sairastunut uskaltaa sanoa EI pelkäämättä, ettei häntä hyväksyttäisi ilman miellyttämistä. Hän uskaltaa ottaa vastuun itse ratkaisuistaan ja myöskin epäonnistumisistaan. Hän lakkaa syyttämästä muita ihmisiä siitä, ettei elämässä asiat menneet niin kuin hän toivoi. Hän ymmärtää, että vastuu hänen oman elämänsä ratkaisuista on hänellä itsellään. Uhrin roolista luopuminen tarkoittaa samalla vastuun ottamista omasta elämästä. Katkeruudesta luopumista, koska ei enää voi syyttää toisia ihmisiä kohtalostaan.

Jos tykkäsit artikkelista, autathan muitakin löytämään sen sosiaalisessa mediassa jakamalla sen:) Kiitos!