Resilienssi – psyykkinen palautumiskyky ja koronan muuttama maailma – Valmennuspalvelu Harmonia

Resilienssi – psyykkinen palautumiskyky ja koronan muuttama maailma

Mies, Mieltä, Bandung, IndonesiaMikään ei ole niin pelottavaa kuin muutos. Se aiheuttaa ahdistusta, koska emme tiedä tulevasta. Muutoksen takana avautuvat mahdollisuuden ovet eivät kuitenkaan avaudu meille hetkessä. Se, että pystymme näkemään muutoksen oven takana avautuvan uuden mahdollisuuden ja sen elämään tuovat lukuisat mahdollisuudet, vaatii resilienssiä – psyykkistä palautumiskykyä.

Muutoksen matka alkaa yleensä vastoinkäymisten kivisellä tiellä. Kohtaamme esteen, jonka ansiosta tuttuna pitämämme elämä muuttuu tavalla tai toisella. Koronavirus epidemia on muuttanut maailmaa enemmän kuin mikään muu ilmiö pitkään aikaan. Kukaan ei pysty täysin välittämään omassa elämässään sen vaikutuksia.

Työelämän on muuttunut etätöiden saavuttua monen kodin arkeen. Vaatii totuttelua, että monella arki aamuisin työpäivä alkaakin kotona työpaikalle lähtemisen sijasta. Toisaalta myös koronan vaikutukset yhteiskunnassamme ja koko maailmassa näkyvät taloudessa sekä sitä kautta yt-neuvotteluina, irtisanomisina ja lomautuksina monissa työpaikoissa. Nämä muutokset pakottavat monet ihmiset tahtomattaan katsomaan uutta suuntaa elämäänsä.

Seikkailu, Etsintä, Navigoida, Kompassi

Nämä elämänmuutokset muuttavat pahimmillaan yksilön ja perheen koko elämän päälaelleen. Näistä muutoksista selviäminen vaatii meiltä yhteiskunnan tarjoamia tukikeinoja ja toisaalta yksilön omaa resilienssiä.

Tarvitaan myös työpaikoilla vahvaa ja osaavaa muutosjohtamista. Valitettavasti tässä on monella työpaikalla vielä paljon toivomisen varaa ja hyvään muutosjohtamiseen vielä erittäin pitkä matka kuljettavaksi. Usein muutoksia johdetaan liian pitkälti pelkästään johdon sanelemana, kuulematta työn parhaita asiantuntijoita – niitä, jotka itse tekevät työtä.

Miten ottaa vastaan ei-toivottu muutos, jota ihminen itse ei ole valinnut? Monessa kodissa eletään näinä aikoina, joko työpaikan menettämisen pelossa tai jo työstetään työpaikan menettämistä. Väistämättä nämä muutokset, joita ihminen itse ei ole valinnut, aiheuttavat ymmärrettävästi vihan ja epäoikeudenmukaisuuden tunteita. Ne ovat luonnollinen ja tärkeä osa muutosprosessia ja surutyötä on tehtävä työpaikan menettämisen jälkeen. Muuten uusille mahdollisuuksille tilaisuuden antaminen ei ole mahdollista. Vanhasta on päästettävä irti jatkaakseen eteenpäin.

Toisaalta taas pelko työpaikan menettämisestä aiheuttaa monelle arjen epävarmuutta ja myöskin suuttumuksen tunnetta, koska yhteiskuntamme on muuttunut entistäkin arvaamattomammaksi. Turvallisuuden tunne ja pysyvyys arjesta ovat ehkä kadonneet. Tämänkin hyväksyminen osaksi ”uutta normaalia”, voi olla tarpeen. Tähän vaaditaan kuten myös työpaikan menettämiseen, resilienssiä – psyykkistä palautumiskykyä.

Resilienssiä voi olla esimerkiksi varasuunnitelma työpaikan suhteen, mikäli firmassa on epävarmat ajat. Yhden kortin varaan ei ole hyvä rakentaa koko elämää. Työpaikan menettämisen jälkeen voi toisaalta surutyön jälkeen alkaa katsoa, voisiko ”maton jalkojen alta” vetäneen muutoksen taustalla sittenkin näkyä muutoksen polkuja, jotka loppujen lopuksi koituvat meidän eduksemme ja onneksemme?

Olisiko epävarmassa työtilanteessa tai irtisanomisten jälkeen hyvä kaivaa esille se kaikista suurin unelma? Lapsuuden haave? Palauttaa mieleen se nuoruuden haave ammatti, joka elämän oravanpyörässä aikoinaan hukkui ja unohtui.

Kitara, Kitaristi, Tyttö, Muusikko

Kaikki muutokset eivät ole itse valittuja. Usein käy kuitenkin niin, että ikävä tapahtuma on aloittanut muutosprosessin, jota emme olisi itse uskaltaneet laittaa alulle, jollei elämä olisi vetänyt mattoa meidän altamme.

Uusien näkökulmien ja mahdollisuuksien näkeminen – näkökulman vaihtamisen taito voi olla yksi resilienssin ilmenemismuoto. Osaammeko katsoa muutoksia eri näkökulmasta?

Myös etätyöhön siirtyminen voi joillekin olla kriisi. Työelämä muuttaa muotoaan ja sopeutuminen uuteen voi tuntua raskaalta. Toisaalta toiset ovat etätyössä kuin ”kala vedessä”. Muuntautumiskyky ja kyky uudistaa toimintatapoja, kokeilla uutta, on resilienssiä. Pystyykö näkemään etätyössäkin hyviä puolia ja kehittämään omaa työtään muuttuneen maailman mukaan?

Toimisto, Työpöytä, Kannettava Tietokone

Voiko näkökulmaa etätöihin vaihtaa ja löytää siitä uusia mahdollisuuksia? Etäpalaverikäytäntöjen kehittyminen ja uusien toimintamallien löytyminen voi helpottaa työntekoa monella tapaa. Se voi myös vähentää kuormitusta ja tuoda lisää työrauhaa työn tekemiseen. Meluisasta toimistoympäristöstä rauhalliseen kotitoimistoon vaihtaminen, voi tuoda työssäjaksamista. Työ ei keskeydy eikä toimistolla esiintyviä häiriötekijöitä ole.

Moni perustelee etätyön huonoja puolia sosiaalisten suhteiden puuttumisena. Sosiaalisia kontakteja on vältettävä ja siirryttävä etäpalaverikäytäntöihin mahdollisuuksien mukaan. Mitäpä, jos vaihtaisi näkökulmaa – voiko tässä tilanteessa löytyä uusia avaimia työhyvinvointiin ja työelämän muutokseen? Voiko esimerkiksi työkavereiden kanssa pitää palaverin lenkkipolulla? Ainakin jossain määrin esimerkiksi yrittäjiltä tämä voi onnistua.

Tunkkaisen ja ahtaan kokoushuoneen sijasta, voi luovuutta vaativia ratkaisua luonnossa kävellessä löytyä huomattavasti laajemmin. Myös vireystila säilyy parempana – kehittämistyöhön ainakin kävelypalaveri voisi toimia.

Toiseksi, voisiko työkavereiden kanssa juoda työpäivän aikana ”virtuaalikahvit” tauolla, jotta sosiaalinen kanssa käyminen ei jäisi niin vähälle korona arjessa?

Etäpalaverikäytännöt myös säästävät luontoa, koska liikkuminen autolla paikasta toiseen aiheuttaa päästöjä. Toiseksi stressitaso nousee, kun pitää varata aikaa työpäivän aikana liikkumiseen paikasta toiseen.

Kirsikan Kukat, Terälehdet, Luonne, Puu

Onko esimerkiksi koronan maailmaan tuomat muutokset yksinomaan negatiivisia? Onko tämä kauhea tauti ehkä sittenkin maailmankaikkeuden tapa pysäyttää ihmiskunta miettimään, mikä elämässä lopulta on tärkeintä? Onko maailma muuttunut liian suorituskeskeiseksi kulutusyhteiskunnaksi? Tuhlaammeko luonnonvarat loppuun ennen aikojaan lentämällä ympäri maailmaa edestakaisin ja ostamalla jatkuvasti uutta, tarpeetontakin tavaraa yksinomaan saadaksemme siitä mielihyvää?

Onko sittenkään huono asia rauhoittaa arkea vähentämällä harrastuksia ja viettämällä enemmän aikaa perheen kanssa? Ehkä tämä kaikkien negatiivisten muutosten ja pelon lisäksi tuo elämäämme myös jotain hyvää. Jotain, mikä on hyvä säilyttää vielä epidemian laantumisenkin jälkeen. Yhteiskuntamme muuttuu ja kehittyy. Ymmärrämme ehkä uusia mahdollisuuksia tehdä asioita eri tavalla ja kirkastamme tärkeitä arvoja elämämme suuntaviivoiksi.

Maailma muuttuu, ei aina siihen suuntaan, kun tahtoisimme. Emme voi vaikuttaa aina muutoksiin, joita maailma eteemme tuo. Voimme kuitenkin vaihtaa lähestymistapaa kohtaamiimme muutoksiin. Ihminen sietää muutoksia, kun muutoksessa edes jokin osa-alue on sellainen, johon voi itse vaikuttaa. Näkökulman vaihtamisen taito on yksi tärkeimpiä resilienssin ilmenemisen muotoja.

Myös kyky rentoutua on merkittävimpiä psyykkisen palautumisen keinoja. Tähän hektisessä yhteiskunnassamme on hyvä olla toimivat työkalut. Resilienssiä on mahdollista vahvistaa ja oppia uusia taitoja. Rentoutuminen ja näkökulman vaihtamisen taito edesauttavat resilienssiä.

Mikäli tykkäsit artikkelista, ole hyvä ja tykkää/jaa se sosiaalisessa mediassa, kiitos! 🙂

, , , , , , , ,