”Vain tunne”? – Muutosvalmennus Harmonia

”Vain tunne”?

”Se on vain tunne, älä välitä siitä – ei sillä ole merkitystä”. Oletko kuullut tämän sanonnan usein? Mielestäni juuri tunteet ovat se ainutlaatuinen tekijä, joka tekee meistä ihmisiä. Niiden kaikenlainen vähätteleminen ja ”ignooraaminen” kuulostaa lähinnä ihmisyyden vähättelyltä.

Monet nykyajan ”trendit” ohjaavat ajattelemaan tunteita ikään kuin ”pilvinä”, jotka lipuvat ihmisen yli, eikä niitä tarvitse noteerata mitenkään. Tällainen ajattelu johdattaa meidät vain kauemmaksi omasta itsestämme ja kosketuksestamme omiin tunteisiin. Tunteiden yhtenä tarkoituksena on juuri johdattaa meitä elämässämme oikeaan suuntaan. Esimerkiksi vihaisuuden tunne auttaa meitä suojelemaan rajojamme.

Parisuhteessa ja muissakin ihmissuhteissa toisen ihmisen tunteiden vastaanottaminen ja niille arvostuksen antaminen on tärkein tapa kohdata tämä toinen ihminen. Miksi siis omiakaan tunteita pitäisi ohittaa tai päästää niistä irti antamatta niille arvoa? Emmekö me silloin menetä tärkeän osan omaa ihmisyyttämme?


Pitkään parisuhde- ja perheneuvontatyötä tehneenä voin kokemuksesta sanoa, että juuri tunnetasolla toisen ihmisen kohtaaminen on se taso, jolla saamme aidon yhteyden toiseen ihmiseen. Pitkässä parisuhteessa moni esimerkiksi menettää yhteyden toiseen ihmiseen, jos toinen kokee, ettei hänen tunteitaan oteta vastaan, eikä kuunnella. Puolisot vieraantuvat toisistaan vähitellen.

Miten sitten tunteiden ohittaminen merkitsee pienen lapsen kohdalla. Pieni lapsi ei vielä kykene säätelemään omia tunteitaan ja tarvitsee siihen aikuisen apua. Aikuinen antaa lapselle mallin ja työkalut käsitellä tunteita, joiden avulla hän myöhemmin aikuisuudessa selviää omien vaikeiden tunteidensa kanssa.

Mikäli ei ole kosketuksissa omiin tunteisiinsa ja ohittaa ne, ei voi olla kosketuksessa toistenkaan tunteisiin. Jos ohitamme lapsemme tunteen kohtaamatta sitä sanoittaen ja vastaanottaen, ei hänkään opi olemaan kosketuksissa omiin tunteisiinsa. Hän ei pysty myöhemminkään käsittelemään vaikeita tunnetiloja.

Toisen tunteiden ohittaminen viestii, ettei toisen kokemukset ole arvokkaita. Samalla tavalla ajattelen, että omaan itseensä voi kadottaa yhteyden, mikäli ei ota omia tunteitaan tosissaan ja kuuntele niiden tuomaa viestiä.

Mitä sitten tarkoittaa ”yhteyden menettäminen omaan itseensä”? Se on ikään kuin juoksisit elämänmaratonia täyttä vauhtia pysähtymättä niin, että sinun tunteesi eivät pysy perässä. Sinulla ”menee liian lujaa” eli et silloin ehdi kohdata omia todellisia tarpeitasi ja tunteitasi, koska et ehdi kuuntelemaan itseäsi.


Nykyajan kiireiselle ihmiselle hyvin tyypillinen tila. Sitten ihmetellään, miksi mystisesti tulee kehoon kaikenlaisia sairauksia ja kokonaisvaltaista pahaa oloa. Stressitila ja oman elämän äärelle pysähtymättä jättäminen jäävät kehoon.

Keho kuormittuu liikaa siitä, ellei ihminen kuuntele, kun se yrittää tuoda esiin mielen tasolta tulevaa viestiä. Keho ja mieli tekevät yhteistyötä yrittäen yhdessä viestiä ihmiselle, mihin juuri nyt pitäisi kiinnittää huomiota. Mikäli ihminen ei pysähdy kuuntelemaan ensimmäisiä viestejä, jotka keho viestittää, se nostaa ”panoksia” seuraavalla kierroksella. Usein alamme kärsiä yhä vakavammista terveyshaitoista ja kuormitustiloista.

Tämän päivän Aarrekartta- luo unelmasi todeksi! – valmennuksessa pysäytimme ”arjen oravanpyörän” ja tarkastelimme sitä, mihin oikeastaan olemme menossa. Ja ennen kaikkea, mihin meidän pitäisi olla menossa. Aarrekartta-valmennus nimenomaan auttaa meitä olemaan paremmin kosketuksissa itseemme ja syvimpiin elämän toiveisiin sekä unelmiin tunnistamalla omia tarpeitamme ja tunteitamme.

 

Joskus tämän asian äärelle pysähtyminen vie meidät elämässä oikeaan suuntaan.
Tunteet on annettu meille, koska niillä on tärkeä merkitys. Ne ohjaavat meitä elämässämme ja ihmissuhteissamme oikeaan suuntaan. Niillä on aina jokin tärkeä sanoma – myös negatiivisilla tunteilla ja erityisesti niillä.

Ne ovat ikään kuin indikaattoreita sille, mihin meidän pitäisi kiinnittää huomiota ja mikä asia on menossa väärään suuntaan. Kysymys on ehkä pikemminkin siitä, jäämmekö kiinni ikävään tunnetilaan. Ikävästä tunnetilasta on mahdollista vapautua, mikäli se on saanut ansaitsemansa kohtaamisen ja olemme kuulleet sen tärkeän sanoman. Olen edellisessä blogissani kirjoittanut juuri tästä teemasta ”Ikävästä tunnetilasta kohti irti päästämisen iloa ja vapautta”.

Erilaiset harjoitukset siihen, miten omat tunteet ”lipuvat pilvinä ohi”, ovat lähinnä itsensä huijaamista ja sillä ohitetaan tunteiden tärkeä sanoma. Tunteet on käsiteltävä ja kuultava, mitä niillä on sanottavana. Kun ne on kuultu oikealla tavalla ja niille on annettu niiden ansaitsema huomio, ne kyllä jatkavat matkaa itsestään. Mikäli niin ei käy, kysymys on siitä, ettei niitä ole osattu vielä kohdata oikealla tavalla tai asiaa ei ole käsitelty oikein.

Mikäli et ole kosketuksessa tunteisiisi, et pysty hyödyntämään niitä navigaattorina elämässä oikeaan suuntaan. Kuka ohjaa sinun elämääsi vai ajelehditko ”tuuliajolla”?


Voi kyllä halutessaan kokeilla harjoituksilla ohittaa omia tunteitaan, mutta usein elämässä käy niin, että se oppi ja viesti, joka tunteillamme oli meille kerrottavanaan, tulee jonkin toisen asian kautta uudelleen meidän eteemme. Saamme ehkä hetken lykättyä asian kohtaamista, mutta ennemmin tai myöhemmin se tulee meidän luoksemme uudelleen, kunnes sen kohtaamme.

Jonkin eteemme tulevan asian herättämä voimakas tunnereaktio, kuten toisen ihmisen käytöksen meissä aikaan saama vihaisuuden tunne tai pettymys ovat merkkejä jostakin asiasta, johon meidän pitäisi kiinnittää huomiota enemmän. Mitä se meille kertoo meistä itsestämme? Minkä asian kohtaamisessa olemme vielä keskeneräisiä?