”Onnellisuus on kokonaisvaltaista tyytyväisyyttä omaan elämään ja niiden asioiden sekä arvojen löytämistä, jotka tekevät omasta elämästä mielekkään”. Näin määrittelin onnellisuuden aikaisemmassa blogissani ”Olenko onnellinen” https://bit.ly/2Hjn5f6
Tällä kertaa avataan hieman laajempaa näkökulmaa onnellisuuteen. Millainen yhteisö luo onnellisuutta ihmisten elämään? Oletko sinä jäsenenä onnellisuutta tuottavassa yhteisössä ja mistä sen tunnistaa?
”Yhteisön tunnusomaisia piirteitä ovat yhteinen päämäärä ja mielenkiinnon kohde. Lisäksi yhteisöllä on yhteinen päätösvalta sekä yhdessä sovitut säännöt, joiden rajoissa toimitaan. Usein yhteisöihin liittyminen edellyttää hyväksyntää muilta kyseisen yhteisön jäseniltä.” (Wikipedia.)
Tarkasteltaessa onnellisuutta tuottavia yhteisöjä, juuri yhteisöllisyyden laatu on se elementti, joka erottaa toisistaan onnellisuutta luovat yhteisöt niistä, jotka eivät luo onnellisuutta.
Suurin osa meistä kuuluu varmasti useampiin eri yhteisöihin, kuten esimerkiksi perhe, suku, ystäväpiiri, työyhteisö, eri elämänkatsomukselliset yhteisöt tai harrastusporukat. Unohtamatta tietenkään sosiaalisen median yhteisöjä.
Yhteiskuntatieteilijänä tarkastelen onnellisuuden yhteydessä luonnollisesti yksittäisten ihmisten lisäksi myös yhteisöjä, koska ne ovat keskeinen osa meidän hyvinvointiamme.
Wikipedia määrittelee yhteisöllisyyden seuraavasti: ”Yhteisöllisyys tarkoittaa ihmisten sosiaalisten suhteiden muodostamaa kokonaisuutta. Yhteisöllisyyden kantavia teemoja ovat luottamus, osallisuus, sitoutuminen, motivaatio ja läheisyys. ”
Wikipedian mukaan sosiaalisen koheesion käsite puolestaan määrittää yhteisöllisyyden laatua, yhteenkuuluvuutta. ”Koheesio mittaa tarkasteltavaan ryhmään kuuluvien ihmisten välisten suhteiden muotoa ja laatua, ja suhdetta ryhmään. Koheesio voidaan jakaa neljään osaan: sosiaaliset suhteet, tehtävälliset suhteet, koettu yhtenäisyys ja tunteet. Laajan sosiaalisen koheesion omaavassa ryhmässä jäsenet ovat taipuvaisia osallistumaan ryhmän toimintaan, ja pysymään ryhmässä.” (Wikipedia.)
Kun sukelletaan yhteisöjen onnellisuuden maailmaan, on ensin määriteltävä, millä tavalla yhteisö voi vaikuttaa yksilön onnellisuuteen.
MISTÄ TUNNISTAT ONNELLISUUTTA LUOVAN YHTEISÖN?
Yhteisö joko tukee sinun onnellisuuttasi tai sitten se romuttaa sitä. Mitkä ovat ne elementit, jotka tukevat yhteisössä meidän onnellisuuttamme? Seuraavaksi esittelen 5 keskeistä elementtiä, jotka luovat onnellisuutta yhteisöön:
1) Yhteisöllisyyden kokemus. Kokemus siitä, että ”me ollaan me” eli hyvä tiimi, ryhmä, perhe, yhteisö, porukka. Yhteisön koettu yhtenäisyys on keskeinen elementti yhteisössä, jossa ihmisen on hyvä olla. Yhteinen huumori on elementti, joka voi lujittaa yhteisöllisyyden kokemusta.
2) Ihmisen kokemus omasta osallisuudestaan omassa yhteisössään. Hän kokee olevansa osa työyhteisöä/perhettä/sukua ja tulevansa hyväksytyksi omana itsenään juuri tässä yhteisössä.
Onnellisuutta tuottavassa yhteisössä kukaan ei koe toistuvasti itseään jatkuvasti ulkopuoliseksi tai huonommaksi kuin muut. Ihmisen yksi perustarve on tulla hyväksytyksi. Jos ihminen ei koe tulevansa hyväksytyksi yhteisössä, ei hän voi olla onnellinen osana sitä.
Joskus ihmisen oma rikkinäisyys estää hyväksytyksi tulemisen kokemuksen. Aikaisempien kokemusten vuoksi hän saattaa tulkita ympäristöään niin, että poimii toisten ihmisten käytöksestä vain negatiiviset viestit ja tulkitsee kaiken itselleen vahingollisesti.
Hänen ”suodattimensa”, jonka läpi hän tulkitsee ympäröivää maailmaa, on rikki. Tässä tapauksessa ihmisen on vaikea kokea tulevansa hyväksytyksi minkäänlaisissa yhteisöissä.
Hyvä yhteisö voi parhaimmillaan tarjota korjaavia kokemuksia ihmiselle antamalla rakentavaa palautetta. Näin hän pystyy ehkä vähitellen luopumaan vanhoista uskomuksistaan ja itselleen haitallisista tulkintamalleista.
Hyvässä yhteisössä on tilaa haavoittuvuudelle. Siellä hyväksytään toinen toistensa haavoittuvuudet ja pystytään hyväksymään myös omat haavoittuvuudet.
Siellä on myös tilaa vahvuudelle, joka pystyy terveesti hyväksymään myös omat heikkoutensa. Toisen haavoittuvuuksia ei käännetä häntä vastaan, vaan tuetaan toista.
Siellä ihminen nähdään kokonaisena. Ei vain vahvana tai heikkona. Onnellisuutta rakentavan yhteisön jäsenet osaavat antaa toisilleen myönteistä palautetta.
He pystyvät antamaan tilaa toistensa onnistumisille ja iloitsemaan avoimesti myös omista onnistumisista. Siellä ei myöskään kateus kasva muureiksi jäsenten välille onnistumisen kohdatessa.
Onnellisuutta luovassa yhteisössä on myönteinen maaperä omista virheistä oppimiselle ja henkiselle kasvulle. Siellä hyväksytään toinen ihminen vikoine ja virheineen. Siellä pystyy myös antamaan rakentavaa palautetta hyvässä hengessä.
Työyhteisössä haasteiden ilmaantuessa toimivassa yhteisössä ei aleta miettiä, kuka teki virheen eikä etsitä syyllistä. Sen sijaan mietitään, mikä esimerkiksi työprosesseissa tai toimintamalleissa on toimimatonta. Asiat eivät henkilöidy vaan niitä tarkastellaan asioina. Mietitään, mitä muutoksia toimintamalleissa tai prosesseissa tulisi tehdä, jotta työn häiriöltä vältytään jatkossa.
3) Luottamus on ehkä keskeisin elementti onnellisuutta luovassa yhteisössä. Luottamus siihen, että tulee hyväksytyksi osana tätä yhteisöä. Luottamus yhteisön jäsenten tukeen ja heidän tarkoitusperiensä pyyteettömyyteen. Luottamus yhteisön rehellisyyteen. Luottamus siihen, ettei yhteisössä mustamaalata toisia ”selän takana”. Yhteisössä on psykologinen turvallisuuden tunne. Se sisltää esimerkiksi sen, että oma mielipide uskalletaan sanoa, koska tiedetään sille olevan tilaa. Onnellinen työyhteisö ei sisällä pelolla johtamista, vähättelyä eikä mitätöintiä. Psykologista turvallisuutta sisältävässä työyhteisössä on tilaa avoimelle keskustelulle ja erilaisillekin mielipiteille.
Luottamus käsittää myös sen, että yhteisön jäsenet uskaltavat olla eri mieltä. Erimielisyys ei ole uhka ryhmän yhteisöllisyyden kokemukselle. Se ei erota ryhmää ”kuppikuntiin” eikä synnytä erilaisia vahingollisia liittoumia jäsenten kesken. Onnellisuutta tuottavassa yhteisössä ei ole ”selkään puukottajia”. Yhteisössä konfliktien ratkaisemiseen on tahtoa ja taitoa sekä toimivia malleja.
Erimielisyydet pystytään käsittelemään avoimesti niiden kesken, joita ne koskevat. Niistä päästään myös yli ja pystytään pyytämään ja antamaan anteeksi.
4) Sitoutuminen yhteisössä merkitsee sitä, että sen jäsenet ovat sitoutuneet yhteiseen päämäärään ja tavoitteeseen. Sitoutuminen merkitsee myös yhteisön jäsenien tukea toinen toisilleen: ”Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta” ja ”Kaveria ei jätetä”. Hyvässä yhteisössä toisia autetaan vastoinkäymisten edessä, eikä lannisteta.
Onnellisuutta luovassa yhteisössä jäsenet ovat sitoutuneita noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä. He pelaavat reilua peliä.
Onnellisuutta luovassa yhteisössä ei ole syrjintää. Siellä kaikki toiminta on läpinäkyvää ja perusteltavissa oikeudenmukaisesti. Oikeudenmukaisuuden vuoksi siellä ei synny katkeruutta, joka myrkyttäisi yhteisön yhteishengen.
5) Motivaatio onnellisuutta tuottavassa yhteisössä merkitsee yhteisön jäsenten kiinnostusta tehdä asioita yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Motivaatio merkitsee myös tahtoa olla osana yhteisöä. Olla motivoitunut toimimaan yhteisönsä parhaaksi.
Onnellisuutta tuottavassa yhteisössä on tahtoa tehdä työtä yhteisön yhteiseksi hyväksi. Onnellisuutta tuottavassa yhteisössä jäsenet pystyvät asettamaan myös oman etunsa hetkeksi sivuun ja ajattelemaan myös yhteisön etua. Jäsenet toisaalta omaavat myös tervettä itsekkyyttä, eivätkä ole ”marttyyreita”.
MILLAISIA OVAT ONNELLISUUTTA LUOVAN YHTEISÖN JÄSENET?
Onnellisuutta luovassa yhteisössä jäsenet ovat tasapainossa oman itsensä kanssa. Jos yhteisössä on yksi tai useampi itsensä kanssa vakavasti epätasapainossa oleva jäsen, se luo pahoinvointia.
Joissakin yhteisössä on ihmisiä, jotka pyrkivät vähättelemään tai mitätöimään toisia kokeakseen itsensä paremmiksi.
Toinen yhteisön yhteishenkeä romuttava tekijä on kateus. Silloin jäsenet eivät osaa iloita toistensa onnistumisia, eivätkä jakaa iloja. Onnistumisten jakaminen yhdessä tiivistää yhteisöä ja luo myönteistä sekä kannustavaa henkeä.
Kateelliset tai vahvuuteen sairastuneet nostattavat itseään olemalla ”parempi osaisia”, jotka auttavat toisia jatkuvasti. Auttaminen menee jopa överiksi ja siitä tehdään iso numero.
Ihminen nostattaa omaa statustaan suhteessa toisiin ja myös omissa silmissään, nostamalla esiin omia saavutuksiaan ja vähättelemällä toisten ihmisten saavutuksia. Kateellisuus ja vahvuuteen sairastuminen kahlitsee myös ympärillä olevat yhteisön jäsenet helposti pahanolon ”kahleisiin”.
Hän saa esimerkiksi työyhteisössä tiimin yhteisten projektien lopputuloksen kuulostamaan omalta saavutukseltaan. Hän kerää onnistumisista pisteet itselleen ja vähättelee muiden osuutta niissä.
Työyhteisössä työntekijänä tällainen ihminen on huono tiimityöntekijä, koska hän ei pysty antamaan tilaa toisten ihmisten onnistumisille. Hän ei tsemppaa muita, eikä anna muille positiivista palautetta.
Hän ei myöskään pysty antamaan tilaa projekteissa toisten osaamiselle, koska ei halua tunnistaa oman osaamisensa rajoja. Omien rajoitusten hyväksyminen olisi liian suuri uhka hauraalle itsetunnolle.
Näin projektin lopputulos kärsii, koska jokaisen työyhteisön jäsenen osaamista ei pystytä hyödyntämään parhaan lopputuloksen turvaamiseksi. Tämä tyyppi varastaa koko ”shown” niilläkin osa-alueilla, joita ei hallitse.
Hän yrittää peittää oman osaamisensa rajoittuvuudet ja hoitaa pintapuolisesti katsottuna hyvin itse koko homman. Hän puhuu enemmän kuin tekee.
Tarkasteltaessa projektin lopputulosta vähän tarkemmalla silmällä, alkaa löytyä haavoittuvuuksia. Nämä hän kuitenkin taitavasti selittelee jonkun toisen syyksi, eikä kykene kantamaan vastuuta. Surullista on, että loppupeleissä toiset ihmiset joutuvat korjaamaan kaikessa hiljaisuudessa hänen jälkensä.
Vaaditaan tarkkasilmäisyyttä ja sosiaalista älykkyyttä, jotta tunnistaa tällaisen manipulaation. Se, joka ei suostu uskomaan tämän ihmisen luomaan ”illuusioon”, joutuu ”mustalle listalle”.
Hyvä yhteisö luo onnellisuutta tuottamalla jäsenilleen yhteisöllisyyden tunnetta, onnistumisen kokemuksia, jossa yhteisen tavoitteen eteen tehdyn työn tuloksista pystytään nauttimaan yhdessä.
Meistä jokainen voi omalta osaltaan olla rakentamassa hyvää yhteisöä ja yhteishenkeä niissä yhteisöissä, joissa olemme osallisina. Toisiamme emme voi muuttaa, mutta yleensä yhdenkin ihmisen myönteinen muutos yhteisössä, voi heijastua toisiin jäseniin myönteisesti. He muuttavat ehkä jotain omassa itsessään ja luovan siltä osin lisää myönteistä yhteishenkeä yhteisöön.
Onnellisuutta luova yhteisö on ihmiselle kuin peili, joka peilaa myönteistä kuvaa ja rakentaa myönteistä itsetuntoa. Hyväksyy myös virheet ja auttaa korjaamaan niitä yhdessä. Hyvän yhteisön jäsenet iloitsevat toisten onnistumisista ja kannustavat eteenpäin.
Lue lisää blogista ”Olenko onnellinen?” https://bit.ly/2Hjn5f6