Olenko onnellinen? – Muutosvalmennus Harmonia

Olenko onnellinen?

Mikä Sinut tekee onnelliseksi? Moniko meistä osaa vastata suoraan tähän kysymykseen? Mitä onnellisuus todella on? Nuoruudessani mietin paljon sitä, mistä ihmisen onnellisuus oikein koostuu ja mikä on se ratkaiseva ”onnellisuuden avain”.

Opiskeluaikoinani psykologian kurssilla Lapin yliopistolla istuin ”onnellisuusprofessoriksi” kutsutun nyt jo edesmenneen Juha Perttulan luennoilla. Hän avasi erittäin mielenkiintoisia näkökulmia onnellisuuteen ja positiiviseen psykologiaan.

Psykologian kurssilla kirjallisuutena olleen Juha Perttulan kirjan ”Olenko onnellinen? Psykologista tunnustelua suomalaisen aikuisen onnellisuudesta” luettuani ymmärsin, ettei onni ole mikään yksittäinen tunne. Se on kokonaisvaltaista tyytyväisyyttä omaan elämään ja niiden asioiden sekä arvojen löytämistä, jotka tekevät omasta elämästä mielekkään.

Avainasemassa on siis itselle tärkeiden arvojen tunnistaminen ja niiden mukaisen elämän löytäminen.  Ei ole olemassa yhtä ainoaa ”onnellisuuden avainta”. On olemassa monia reittejä onnellisuuden polulle ja monta eri elementtiä, joista elämän kokonaisvaltainen tyytyväisyys koostuu. Näiden oivalluksien myötä ja myöhemmin monien muiden mutkien kautta kiinnostuin positiivisesta psykologiasta, joka valmennuksissani kulkee punaisena lankana.

Ymmärrettyäni arvojen olevan avainasemassa onnellisuuden näkökulmasta, halusin perehtyä aiheeseen lisää. Myöhemmin löysin logoterapian näkökulman onnellisuuteen, joka on yhtenä johtotähtenä valmennuksissani. Logoterapian kehittäjä lääkäri Viktor E. Franklin mukaan elämän tarkoitus löytyy arvojen täyttämisessä. Arvot jakaantuvat luoviin- elämys- ja asennearvoihin.

Ymmärsin logoterapian näkökulman myötä arvokartoituksen merkityksen elämän mielekkyyden ja onnellisuuden polulla. Logoterapian yksi tärkeimmistä näkökulmista on, että elämän mielekkyys löytyy elämän tarkoituksen löytämisen myötä. Tämä ei siis tarkoita elämän tarkoitusta yleisesti, vaan juuri sen hetkistä elämän tarkoitusta. Elämän tarkoitus vaihtelee siis eri elämäntilanteissa.

On merkittävää oman onnellisuuden kannalta löytää oman elämän tarkoitus juuri tässä hetkessä, jotta löytää mielekkään elämän. Näistä teemoista kerron lisää esimerkiksi 18.11. Äitien hyvinvointi-illassa Raahessa (ilmoittautuminen 12.11. mennessä!) http://www.muutosvalmennusharmonia.fi/ajankohtaista/aitien-hyvinvointi-ilta-18-11-klo-17-18-30/

Kolmantena elementtinä onnellisuuden polulla päämäärään pääsemiseksi pidän tärkeänä työkaluna NLP:n eli Neuro-Linguistic Programming pohjaisia harjoituksia. Esimerkiksi jo aikaisemmissa blogeissani esitelty tavoitteen elävöittäminen visuaalisesti, auditiivisesti ja kinesteeettisesti konkretisoi meille selkeämmäksi sen päämäärän, johon elämässämme olemme matkalla. Toisin sanoen kaikkia eri aisteja käyttäen. Millainen elämä tekee juuri sinut onnelliseksi?

Selkeä päämäärä, jota kohti kulkea on avainasemassa muutoksen motivaation kannalta. Kun haluamme päästä perille, meillä tulee olla selkeä mielikuva päämäärästä, jonne olemme matkalla.

Edellytyksenä ennen sitä siis on, että olemme selkeyttäneet elämämme kannalta tärkeimmät arvot, jotka tekevät meidät onnelliseksi. Olemme tulleet tietoisiksi meille henkilökohtaisesti tärkeistä arvoista ja siitä mitä käytännössä tarkoittaa niiden arvojen mukaan eläminen. Tällä en tarkoita, että onnellisuus olisi jotain, mitä pitäisi etsimällä etsiä.

Tarkoitan, että elämän käännekohdissa ja esimerkiksi ikäkausikriiseissä usein kohtaamamme hetkellinen tyytymättömyys elämään vaatii usein oman elämän tarkastelua, jotta pääsemme jälleen oikealle raiteelle. Siinä auttaa, kun meillä on ”oikeat työkalut” asioiden kohtaamiseen.

 

Millaisten silmälasien läpi sinä katsot elämääsi?

Yksi tärkeä oivallus onnellisuuden polulla kulkemiseen on se, että elämän kriisien ja vastoinkäymisten epämukavuusalueelta kulkee yleensä polkuja onnellisuuden päämäärään. Sieltä kulkee myös polkuja vähemmän onnelliseen elämään. Kyse on vain siitä, millaisilla ”silmälaseilla” elämää katsoo. Katsooko sitä esteiden silmälasien läpi vaiko mahdollisuuksien silmälasien kautta. Näkeekö vain edessä olevat esteet vai siirtääkö katseensa niiden takana siintävään päämäärään.

Hyvät asiat tapahtuvat usein ikävien asioiden kautta. Hyvät muutokset edellyttävät epämukavuusalueella kulkemista. Astuttaessa elämän mukavuusalueelta epämukavuusalueelle, on tärkeää tunnistaa johtaako tämä askel myönteisen muutoksen vai kielteisen muutoksen polulle. Toisin sanoen onnellisuuden vai tyytymättömyyden polulle.

Mistä tunnistaa sen ”epämukavuusalueen”, jolla kulkeminen ei johda kohti myönteistä muutosta? Olen kirjoittanut aikaisemmassa blogissani siitä, kuinka epämukavuusalueelle astuminen vie usein onnellisuuden polulle: http://www.muutosvalmennusharmonia.fi/ajankohtaista/askel-epamukavuusalueellesi-vie-onnellisuuden-polulle/. Tässä edellä mainitussa blogissani kerron nimenomaan tästä myönteisen muutoksen polusta, jossa epämukavuusalueelle joutuu hetkellisesti saavuttaakseen elämässä myönteisen muutoksen.

Epämukavuusalueella on olemassa kuitenkin myös kielteisen muutoksen polkuja, joilta meidän on tärkeää pysyä poissa päästäksemme arvojemme mukaiseen onnelliseen elämään. Mistä sitten erottaa kummasta epämukavuusalueesta on kyse?

 

Mistä kenkä puristaa?

Alkumatkalla kielteisen muutoksen polulla et ehkä heti tajua kulkevasti kyseistä polkua. Saatat ehkä kuvitella kulkevasi myönteisen muutoksen polkua, jossa joutuu kulkemaan aluksi epämukavuusalueella matkaseuranaan ikäviä tunteita. Missä vaiheessa sitten paljastuu, että polun päässä ei olekaan myönteinen muutos?

Tarkastele jokaista askelettasi matkalla. Jos joudut toistuvasti tilanteisiin, joissa koet esimerkiksi muiden asettavan sinua vieraalta tuntuviin rooleihin on ihan hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään matkasi todellista päämäärää.

Tehdään pieni mielikuva matka, joka ehkä valottaa asiaa paremmin. Kuvittele, että olet lähdössä lenkille ystäväsi tai työtoverisi kanssa. Olet laittamassa jalkaasi vanhat hyvät lenkkikenkäsi, joilla jokainen askel tuntuu keveältä, eikä kenkä purista mistään.

Lähtiessänne ystäväsi tarjoaa sinulle kokeiltavaksi omia lenkkareitaan. ”Nämä on tosi hyvät, kokeile, varmasti sopii sinulle”. Kohteliaisuuttasi otat tarjouksen vastaan ja kokeilet, vaikka omat tutut lenkkarit tuntuvat houkuttelevilta.

Lähdette matkaan. Huomaat jo alkumetreillä, etteivät nämä lenkkarit sovi sinun jalkaasi ja ovat ehkä liian pienet. Puristavat ja tuntuvat epämukavilta. Ystäväsi kuitenkin kehottaa sinua jatkamaan matkaa, jotta kengät mukautuvat jalkaasi ja näet kuinka hyvin ne sopivat sinulle. Jatkatte matkaa ja edelleen kenkä hiertää.

Huomaat myös matkan varrella, että sinun tapasi lenkkeillä ei ole samanlainen kuin tämän ystävän. Hän ehdottaa, että kävelette kaupungilla lenkin. Sinä puolestasi haluaisit tutulle metsäpolulle luonnon rauhaan.

Lähdet kuitenkin ystäväsi ehdottamaa reittiä kaupungin keskustaan. Siellä lenkkeillessäsi huomaat ärsyyntyväsi autojen pakokaasun hajusta ja liikenteen vilinästä. Et koe yleensä metsälenkiltä tuttua luonnon rauhaa ja rentoutumista. Koko lenkkeilyn idea kärsii. Et koe olevasi elementissäsi ollenkaan.

Lenkin edetessä huomaat myös ystäväsi puhuvan tauotta omista asioistaan niin, ettei vastavuoroiselle keskustelulle jää tilaa ollenkaan. Ystäväsi roolittaa sinut kuuntelijaksi omalle monologilleen. Hän asettaa sinut rooliin, jota et vapaaehtoisesti valinnut. Tunnet olotilasi moneltakin osin epämiellyttäväksi.

Seuraavalla lenkillä sama toistuu. Puet taas ystäväsi tarjoamat ”hyvät lenkkarit” jalkaan, lähdette kaupungille pakokaasun tuoksuun lenkille kuuntelemaan liikenteen melua ja ystäväsi monologia. Otat toistuvasti vastaan rooleja, jotka eivät ole arvojesi mukaisia. Puet myös jalkaasi kengät, jotka eivät sovi sinulle.

Olisitko onnellinen, jos arkesi kulkisi toistuvasti jonkun toisen asettamien odotusten mukaan ja mukautuisit toisten asettamiin rooleihin, jotka sotivat omaa arvomaailmaasi vastaan? Kulkisit polkuja, jotka eivät ole elämänarvojesi mukaisia.

Samalla tavoin myös elämässä erilaisten roolien vastaanottaminen voi kuluttaa meitä ja johtaa pois arvojemme mukaisen elämän ja onnellisuuden polulta. Edellä mainittu esimerkki kertoo tarinaa siitä, millaista on kulkea epämukavuusalueella, joka ei johda myönteiseen muutokseen.

Mistä tunnistat joutuneesi kielteisen muutoksen polulle?

  • Joudut toistuvasti rooleihin, joissa et koe olevasi oma itsesi, siitä ei seuraa myönteistä muutosta
  • Epämukavien roolien myötä koet vieraantuvasi mielekkäästä elämästä ja kuljet pois arvojesi mukaisesta elämästä
  • Joudut toimimaan arvojesi vastaisesti
  • Toiset odottavat sinun olevan jotain, jota et ole
  • Toiset ”kaatavat” niskaasi tehtäviä, joita et halua tehdä
  • Kulkeminen polullasi tuntuu joka päivä raskaalta, eikä epämukavuusalue näytä loppuvan
  • Muutoksesta ei näytä seuraavan mitään myönteistä, et koe ”ahaa-elämyksiä”
  • Koet vieraantuvasi siitä, millainen oikeasti olet ja millaisissa rooleissa koet olevasi ”kotona”
  • Et saa mielihyvää kulkemisesta polullasi, arkesi ei tunnu enää mielekkäältä vaan vieraalta
  • Elämisen ilo alkaa kadota

 

Kohti keveämpiä askeleita 

Alkumatka epämukavuusalueen myönteisen ja kielteisen muutoksen poluilla on hyvin samankaltainen. Tämä tekeekin vaikeaksi erottaa alkumetreillä kummasta juuri nyt on kyse.

Johtaako tämän polun kulkeminen myönteiseen muutokseen, jossa hetkellisesti epämukavuusalueella kuljettuasi pääset pelkojen yli ja muutoksen esteenä olevat ikävät tunnetilat läpikäytyäsi pääset onnellisesti päämäärääsi saavuttaen elämässä tasapainon?

Jotkut muutokset elämässämme alkavat oman tietoisen päätöksemme ja valintamme seurauksena. Päätämme lähteä muutosmatkalle ja uudistaa jotakin elämämme osa-aluetta. Asetamme tietoisesti tavoitteet muutokselle. Näin tapahtuu usein esimerkiksi ikäkausikriisien vaiheessa. Tarkastelemme uudelleen elämäämme ja arvioimme, onko se ollut haaveidemme ja tavoitteidemme mukaista – olenko onnellinen?

Tällaisella polulla alkumatkan joutuu yleensä kulkemaan epämukavuusalueella, jossa seurana on usein ”muutostunteita”, kuten pelko, vihaisuus jne. Nämä eivät siis ole huono asia, koska usein juuri nämä tunteet voivat toimia muutoksen moottoreina.

Pelko haastaa sinua miettimään entistäkin enemmän oletko tosiaan valmis muutokseen ja oletko varma asettamastasi tavoitteesta. Tämä ei siis ole huono asia, koska pelon voitettuasi olet entistäkin varmempi muutosmatkastasi ja vahvempi kulkemaan sitä.

Toiset muutokset taas ovat seurausta jonkun toisen valinnoista. Esimerkiksi yksityiselämässä joku läheisemme tekee jonkun muutoksen, jonka seurauksena itsekin joudumme miettimään muutosta omaan elämäämme. Toisen ihmisen valinnat siis vaikuttavat myös läheisten elämään. Tai työelämässä esimerkiksi asiat muuttuvat ja haastavat oman roolimme työssämme muutokseen. Joskus harppaus uuteen esimerkiksi työelämässämme voi alkuvaiheen epämukavuusalueelta päästyemme johtaa upeisiin uusiin mahdollisuuksiin.

Näissäkin muutosmatkan alussa joudumme usein epämukavuusalueelle. Sieltä päästyemme usein kuitenkin seurauksena ovat myönteiset muutokset ja hyvät asiat, joita emme olisi itse osanneet edes odottaa.

Silloin, kun joku toinen on pistänyt muutosmatkamme alulle, on yleensä alussa oma muutosvastarintamme. Koska päätös muutoksesta ei ole ollut sinun vapaaehtoinen valintasi, saatat aluksi kokea muutosvastarintaa; surua, vihaa, protestointia.

Päästyäsi muutosvastarinnasta, saatat löytää muutoksen takana olevat uudet mahdollisuudet ja upeat vaihtoehdot onnelliseen elämään. Esimerkiksi nykyajan yhteiskunnassa YT-neuvottelut ovat arkipäivää. Työsuhteen loppuminen voi olla monelle valtava kriisi ja aiheuttaa suuren muutosvastarinnan.

Siitä päästyään on moni kuitenkin löytänyt elämän tarjoamat uudet työmahdollisuudet ja saattanut myöhemmin kokea ”potkut” ”onnenpotkuina”. On päässyt ehkä tekemään uudenlaista työtä, johon ei olisi päätynyt ilman entisen työsuhteen loppumista.

Moni on aikaisemmin ehkä ollut niin ”jumittunut” tuttuun ja turvalliseen arkeensa, ettei uuden alan opiskeleminen tai uuteen työpaikkaan lähteminen ole tuntunut mielekkäältä. Se edellyttäisi ensin epämukavuusalueelle astumista ja esimerkiksi epävarmuuden sietämistä; onko tämä sittenkään oikea ratkaisu, uskallanko lähteä muutokseen? Kiintymys tuttuun ja turvalliseen on ollut muutoksen jarruna.

Jos muutos tulee ”pakon sanelemana”, ei ole vaihtoehtoja. On heittäydyttävä tuntemattomaan. Otettava askel uuteen tietämättä, mitä siitä seuraa. Pakko haastaa meidät keräämään rohkeutta muutokseen. Usein se kannattaa.

Kielteisen ja myönteisen muutoksen polkujen erottaminen toisistaan vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Muutokset ovat siis joko toisten ihmisten alulle laittamia (esim. yt-neuvottelut) tai omasta itsestämme alkunsa saaneita (esim. ikäkausikriisit).

Kummallakin tavalla alkunsa saaneet muutokset voivat viedä joko myönteisen tai kielteisen muutoksen poluille. Ratkaisevaa muutoksessa onnellisuuden polulle löytämisessä ei siis ole se, kuka muutoksen on saattanut alulle. Ratkaisevinta on ihmisen omat valinnat muutostilanteissa.

Lähtiessäsi kulkemaan vuorenrinnettä kohti huippua, näetkö matkallasi esteitä vai mahdollisuuksia? Mihin päättää katseensa kohdistaa. Näetkö matkallasi ne kauniit maisemat, joita voit ihastella? Vai kiinnittyykö katseesi ainoastaan polulla oleviin esteisiin ja vaikeakulkuiseen maastoon? Kokemus matkasta muodostuu hyvin erilaiseksi riippuen siitä, mihin katseesi kohdistat.

Tämä valinta on aina meidän oma valintamme. Emme voi vaikuttaa asioihin, joita kohtaamme. Voimme vaikuttaa tapaan, jolla asiat kohtaamme. Millaisen asenteen valitsee haasteiden kohtaamiseen? Yrittääkö löytää haasteiden ja esteiden takaa ne mahdollisuudet? Miten muuttuneessa elämäntilanteessa voi toteuttaa arvojensa mukaista elämää?

Onnellisuuden oven avain on arvojesi mukainen elämä. Kompassina muutosmatkallasi ovat tärkeimmät elämänarvosi. Kulje siis polkua joka johtaa arvojesi mukaiseen elämään. Kriisit ovat aina mahdollisuus, koska ne haastavat meitä muutokseen, jonka takana piilee uusia mahdollisuuksia. Vanhasta ja kaavoihin kangistuneesta arjesta irrottautumiseen. Kivikkoisen alkumatkan jälkeen askel on jälleen keveämpi ja aurinko paistaa!